Vihdoinkin!

Eilen aamulla klo 7 alkoi synnytys ja klo 7.15 oli homma hoidettu!
Tuloksena tyttö ja poika. Tytöstä on hieman pahoja aavistuksia, kun jouduin kauan poistamaan nesteitä hengitysteistä eli katsotaan nyt. Poika on tosi pirtsakka kaveri.

Sharpin nisät ovat niin täynnä maitoa, että ruoka ei ainakaan kesken lopu. Päinvastoin luulen, että nuo kaksi ei edes pysty niitä tyhjentämään. Voi olla hieman tukala olo emolla. Sharpin vatsa ei juurikaan pienentynyt eli taisi vain kerryttää "tiineysgrammoja". No selittyi sekin miksi liikkeitä ei ollut niin paljoa.

Eipä ole näin helppoa synnytystä ollut sitten aikoihin ja olikin hyvä, että juuri silloin olin paikalla koska eipä tuo Sharp ymmärtänyt mitä niille pikku möhkäleille olisi pitänyt tehdä. Emonvaistot heräsi kyllä heti, kun olin kuivannut pennut ja ne alkoivat ryömiä emon kainaloon. Pesässä emo sitten ei juurikaan uskaltanut liikkua, kun pelkäsi satuttavansa pienokaisiaan.

Tässäkin tiineydessä olisi voinut tulla turha sektio, jos ensimmäisestä astumisesta olisi laskettu eli silloin päiviä olisi tullut 71. Sitten kun laskee astutuspäivien keskiarvon niin päästäänkin paljon parempiin lukemiin eli 67. Tämä viimeinen pitää kyllä hyvinkin paikkansa, koska maito laskeutui vasta torstaina eli 65 vrk:n kohdalla nisiin.

Mikä on kummastuttavaa niin Sharp söi hyvän satsin possun sydäntä vain puolisen tuntia ennen synnytystä! Tätä synnytystä voisi kuvailla kahdella sanalla eli plups...plups.

Vielä odotellaan...

Sharp on laittanut synnytyspaikkaa mieleisekseen ja olen kuullut yhden kunnon supistuksen. Muuta merkkejä ei vielä ole, mutta hurjan hellyydenkipeä hän on, eikä ruoka oikein maistu.
Eli odotellaan rauhassa. Vielähän ei ole ihan laskettu aika, mutta ihan hyvältä näyttää. Ei mitään vuotoa ja liikkeitä tuntuu. Vatsa on aika suuri, mutta en ala arvuuttelemaan montako siellä on, kun menee kuitenkin pieleen.

Tuplan nisät on heloittaneet punaisena jo yli viikon ja vatsakin on hieman pyöristynyt. Ruoka maistuu ja muutenkin on tyytyväisen oloinen ja tietysti todella hellyydenkipeä.

Pentuja odotellessa

Sakun toipuminen on ollut erittäin helppoa ja nopeaa. Hän muuttaa tänään uuteen kotiin. Hieno ja rauhallinen poika! Ikävä tulee...

Tuplan nisät punoittaa ja olen erittäin toiveikas odottaessani, että tulisi se neljä viikkoa astutuksesta jotta asia varmistuu. Ultrassa en naaraita käytä vaan jaksan odottaa....pitkäjännitteisyyttä tarvitaan kasvatuksessa ja tässähän tuo kasvaa. Hurmaava tyttö tosiaan. Kehrää ja puskee minkä ehtii, mielettömän hyväluonteinen.

Nyt olisi useita aikuisia nuoria kissoja löytänyt uudet kodit, mutta tällä hetkellä ei ole mitä antaa.
Erään pariskunnan simsku kuoli juuri 20v. iässä. Aivan liikutuin hänen tarinoihinsa kisustaan, rakkaudesta simskuun ja tietysti tähän yksilöön.

Norjan tuontini St.Hallvard's Farah Diban emäntä soitti ja kehui kuinka oikea kissa on heille. Toivottaa vieraat tervetulleiksi ja muuttaa vanhaa käsitystä, että mukamas simskut olisivat ilkeitä. Täytyykin muistaa laittaa kasvattajalle kuulumisia.

Kyllä on kauan kestänyt Dumbon ja Kisellen ystävystyminen, mutta nyt se on tapahtunut. Kesti vain vaivaiset 5 vuotta! Enää eivät jahtaa toisiaan ja kykenevät olemaan hyvinkin lähekkäin. Kiselle on todellakin paljon onnellisempi ja leikkii kuin pikku pentu. Mahtavaa seurata hänen toimiaan ja olen todella onnellinen, kun ei tarvinnut häntä antaa minnekään.

Sharpin vatsassa möyritään. Ruoka maistuu ja muutenkin tuntuu olevan tyytyväinen oloonsa. Kovasti keskustelevat Nappulan kanssa ja Sharp haluaisi tutustua, mutta ei vielä ole oikea aika. Synnytystä pelon sekaisin tuntein odotan, kun kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi. Noh...ei voi muuta kuin odottaa ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Sympatiani kaikille joilla kaikki ei ole mennyt odotusten mukaan, sillä näitä on tässä ollut.

Saku

Tänään käytiin ell Aulilla ja Sakun pallukat jäivät sinne. Kehuja sai Saku ulkomuodostaan, luonteestaan ja hienohan hän on. Piakkoin pääsee Topin (Veeran ja Sulon rakkauden hedelmän) kaveriksi Vantaalle. Perhe saa aivan mahtavan kissan ja kissa aivan mahtavan perheen;-))

Sharpin vatsa se kasvaa ja innolla odotan pentuja....toivottavasti kaikki menee hyvin!

Tupla on toivottavasti tiine. Se selviää aikanaan. En kylläkään näe mitään syytä miksi ei olisi...on se Saku ollut sen verran aktiivinen asiassa. Ei kylläkään ikinä tiedä, mutta toivotaan parasta ja jos ei ole tiine niin hän saa tavata ulkopuolisen uroksen.

Astutuksia

Niin viime viikonloppuna Nappulan morsian kävi uudestaan, kun aiemmin ei tulosta tullut tai oliko ollenkaan astumisia.
No nyt olin avaimenreiästä katsomassa itse aktia ja äänetkin olivat aivan toista luokkaa. Tyttönen lähti alistuneena, mutta tyytyväisenä kotiinsa odottelemaan tuloksia. Eli luvassa pitkäkarvapentue.

Tupla taisi huudoista ottaa itseensä ja on täällä täydessä kiimassa. Eli Sakun karvanopat lähtee, kun kiima on ohitse.

Sharpin vatsa se on aika suuri jo vaikka synnytykseen on vielä 3-4 viikkoa aikaa. Ruokahalu on pohjaton!! Sharpin ääni ei ole ihan pienimmästä päästä ja osaa sitä käyttää eli minä annan ruokaa eteen aina kun tuleva mami sitä haluaa. Saas nähdä miten tulee toimeen tuon vatsansa kanssa, kun jo nyt tuntuu olevan vaikeuksia asetella sitä mukavasti.

Viimeinkin!

Sharp on tiine ja vatsa pullottaa jo kivasti. Ihanaa saada vihdoin pentuja. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Sulo lähti uuteen kotiin ja sai uuden nimen Hannibal Lecter.

Tyttärenikin muuttaa huomenna yksin asumaan eli paljon on tapahtunut.

Sharpille olen valmistellut pentuhuonetta ja poistanut kaikki riskialttiit raapimapuut. Tilalle matalat, joissa ei ole mitään koppeja.

Tulpa on tehnyt tuttavuutta Sakun kanssa ja tulevatkin jo hyvin toimeen. Kiimaa en vielä ole huomannut, mutta kai sekin sieltä tulee ajallaan.

Jollain tavalla näyttäisi, että Kiselle tulee paremmin toimeen Dumbon ja Nappulan kanssa. Nappula tietysti pelkää, mutta paljon paremmalta näyttää.

Kuvia

Nappula se on kiinnostunut Dumbon korvista ja järsii niitä ihan koko ajan.

Eipä tuo onneksi Dumboa haittaa!