sunnuntai 31. elokuuta 2008

No niin, että näin!


Toinen pojista merkkasi puhelimeni!! Eli tänään täytyy lähteä ostamaan uutta. Ei tuollaisella voi puhua, kun löyhkä vie tajun! Nooh... halpisversio on ja pudonnutkin useita kertoja eli ei sen kummoista rahallista vahinkoa tällä kertaa. Olinkin jo ajatellut uuden hankintaa. On se hienoa, kun pojat ne päättävät puolestani. Diiva kyllä tykästyi siihen!

Pennuista uusia kuvia odotettavissa tämän päivän aikaan. Annistakin sain kivan kuvan ja kuinkas muuten niin Kisellen kanssa kylki kyljessä. Onneksi ei enää luule synnyttävänsä ihan heti.

Pennut ovat itsenäisesti alkaneet syömään kiinteää ja nyt on vahinkopissoja löytynyt sieltä täältä. Miksi aina jonkin pesän päällä tai vastaavan!? Pyykkiä piisaa ja siivoamista.

perjantai 29. elokuuta 2008

Liian painava?

Sulon käyttämä kiipeilypuun taso hajosi. Eli onko poika liian painava? No ei sentään, mutta ei näköjään kestänyt tuo versio. Se on sellainen taso, jossa on reikä keskellä ja näin tulee mukavan pehmeä nukkuma alusta. Se onkin ollut ahkerassa käytössä. Saku on todennäköisesti taas päästellyt hajumerkkejään. Ei uskoisi, kun itse poitsu on kuin viilipytty. Ei kyllä stressaa mistään. Hyvähän se on näyttelyitäkin ajatellen. Uusi nimi Sakulle on syöppö. Kaikki kelpaa vaikka juuri olisi syönyt.

Rakas Razzle löysi myös oman kodin ja muuttaa viikonlopun jälkeen. Parasta kotia odotti ja sen myös sai! Tulee niin poikaa ikävä. On hän niin hyvä tyyppi!

Hieman nyt askarruttaa miten tuon Annin synnytystä hoitaa pitäisi. Kisellen pitää olla kuitenkin aivan vieressä, kun hän on niin mamissa kiinni. Eli Anni rauhoittuu vain Kisellen ollessa lähellä. Kiselle saa sellaisia hepulikohtauksia, että ihan ihmettelen. Tuntuu kuin hän itsekin ihmettelisi. Oikea vauhtimamma!

Anni on nyt sitä mieltä, että synnytys alkaa aivan pian. Komentaa Razzlea synnytysboxiin ja muutenkin käyttäytyy levottomasti. Pennut siellä vatsassa vain menevät kuperkeikkaa, jonka vuoksi Anni luulee niiden haluavan jo pois.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Uusi nimi

Nyt täytyy kyllä nimetä Saku uudestaan. Haisuli olisi osuvampi nimi. Taisi tulla anaalirauhasista nesteitä ja Sulo sekosi aivan täysin. Meinasi purra karvanopat mennessään. Saku vain ihmetteli, kun toinen on nokka persuksissa kiinni. Nooh...siivoamalla nekin tuoksut lähti ja nyt on rauha maassa.

Nyt täytyy oikein tosissaan keksiä Dumbolle jotain ajanvietettä. Tuntuu, että toinen on aivan tylsistynyt. Kuljettelee naruaan pitkin kämppää ja me ihmiset sitä heitellään minkä ehditään. Kiusaa muita ja yrittää jopa leikkiä meidän varpailla. Eli selkeästi tylsistynyt.

Anni ei oikein pysty itse enää hoitamaan hygieniapuoltaan ja meneekin anovasti vessareissun jälkeen mamin luo putsaukseen. Ruoka ainakin maistuu ja sitä pyydetään jatkuvasti lisää.

maanantai 25. elokuuta 2008

Palautumista

Taas yksi näyttelyviikonloppu takana ja voisin sanoa, että näin väsynyt en ole ollut sitten pitkään aikaan. Olo on kuin humalaisella, mutta voin kuvitella muillakin olleen hyvin rasittava viikonloppu. Lauantaina kävi kuten olin odottanut eli Saku sai EX 1 ja sunnuntaina kävikin hieman yllätys, kun Saku oli värin paras ja tuomarin paras ja EX 1 vaikka siitäkin oli taistelu.

Raution kommentti Sakun väristä oli maitosuklaan ja talous-suklaan sekoitus. Friskovecin kommentti oli, että ehdottomasti suklaa vaikka onkin tumma. Tuomarioppilaana olleen Edströmin mielestä on ruskeanaamio. Mielenkiintoista saada loppuviikosta tietää asian todellinen laita. Vapaasti saa itse kukin sanoa kommenttinsa väristä.

Mieleeni jäi Friskovecin kommentti neloskategorian kissoista, jossa hän ylisti suomalaisten nykyistä ja tulevaa kasvatuksen tasoa. Vertailunkohteena oli maat, joissa hän on tuomaroinut. Taisin saada hänen aamuisen huonon tuulensa vaihtumaan tarjoamalla aina vain kokista ja kehoittamalla häntä myös juomaan sitä. Kyllähän jokainen on huonolla tuulella jos on väsynyt ja alhainen verenpaine.

Näin pitkäksi näyttely ei saisi venyä, mutta ainahan sitä jotain yllätyksiä voi sattua. Viikonloppuna sain jopa 5 tuntia nukuttua yhteensä. Sunnuntain paluumatkalla olin jo niin väsynyt, että silmät seisoi päässä, mutta eivät menneet kiinni. Onneksi!

Ihania kissoja, joista muutamat olisin hyvinkin mielelläni kaapannut mukaani. Tilava näyttelypaikka, joka samalla tarkoitti paljon kävelyä ja kipeitä jalkoja. Happi loppui iltapäivällä ja piti itsekin taistella pyörtymistä vastaan. Lyhyt matka autoille, joka on aina plussaa.

Huomaa, että on väsynyt, kun ajatus harhailee eikä tekstistä tule niin yhtenäistä.

Diivan pennut ovat vallanneet koko makkarini ja juosta viipeltää hyvinkin varmoin askelin. Otan uudet kuvat heti, kun vain kykenen. Raitapöksypojissa huomaan pienen eron, että erottaa toisistaan, mutta eipä juuri isoa.

torstai 21. elokuuta 2008

Öinen kohtaaminen

Yöllä kävelin töissä pimeässä ja kuulin vain läts...läts...läts... Mietin, että mistä tuollainen ääni oikein tulee, enkä yhdistänyt ääntä mihinkään. Taas kuului läts...läts...läts...kunnes juuri ja juuri pystyin väistämään maassa kulkevaa sammakkoa. Sammakko oli onnekas, ettei päätynyt jalkani alle ja taas kuului läts...läts...läts.

Annin kanssa ollaan puhuttu, ettei sitten enempää pentuja kuin 4. Sen verran monta pentuetta on suunnitteilla, että jos sitten kappalemäärä olisi pienempi.

Diivan pennut ottavat kovin kontaktia minuun ja tulevat nuuhkimaan ja halimaan. Diiva tietysti mäkättää, ettei liian kauas, mutta ei ne oikein halua enää totella.

Pitäisi pestä Saku, kun poju on niin rasvainen. Lähetin eilen DNA-testin Australiaan niin selviää onko Saku todella suklaa vai ruskeanaamio. Ei sillä minulle ole väliä, mutta saataisiin selville se ennen aikuisikää.

Viikonlopun näyttelystä en suurta menestystä odota. Johtuen tuomareista, sillä olen vain huomannut, etteivät pidä kissoistani.

tiistai 19. elokuuta 2008

Makkaroita?!





Kuvassa Force esittelee varpaitaan.













No niin eikös ole tyypillinen kilppari?













Whisperin läskipussukkansa kanssa. Kylläpäs käteni näyttääkin pieneltä.

Luonto hoitaa

Niinhän siinä lähes aina käy. Aiemmat äänet olivat varmaan Sandran yrityksiä hätistää Sale pois. Piti ihan tarkistaa, että onko Sandralla kiima ollenkaan. Onhan sillä ja nyt onkin aivan toinen ääni kellossa. Sale vie ja Sandra vikisee! Hienosti on Sale hoitanut hommansa. Aluksi antoi vain toisen kiukutella ja sitten, kun aika oli kypsä meni ja otti Sandran itselleen. Nyt olen jo todistanut muutamia astumisia. Luulen niitä kyllä olleen hieman enemmän, kun pariskunta on lopen uupuneet.

Nyt ne sitten viimein lähtivät tutustumaan ympäristöön. Diivan pennut siis ja emo kantaa tunnollisesti takaisin, puolen kilon mötiköitä. Täytyykin ottaa kuva niistä läskimahoista. Täyttä makkaraa!

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Lemmenpari saunassa

Siis Sleazy Slide ja Sandra hurvittelevat ja äänistä päätellen siellä on jotain myös tapahtunut. Toivottavasti tulee myös tuloksia, kun on tuo Sale osoittanut kovin kollimaisia piirteitä. Shania siskonsa kanssa ovat tulossa toivottavasti Tampereen näyttelyyn. Shaniasta onkin kehittynyt todella näyttävä tyttönen. Näen monien sukulaisten hyvä piirteitä hänessä ja luonteeltaankin on rohkea.

perjantai 15. elokuuta 2008

Pentujen värit

Näyttäisi, että pojat olisivat sinisiä raitapöksyä ja tyttö kilppari ilman raitoja. Saas nähdä kauanko tällä kertaa kestää rekkareiden saanti. Laitan tänään ne menemään.

Huomaa, että Dumbo kaipaa menoa ja meininkiä. Kuisaa Kiselleä ja kuljettelee kengän nauhaa ympäri kämppää. No Razzle on vielä kaverina, mutta toivottavasti hänkin löytäisi sen oikeanlaisen oman kodin. Hyvätapainen poika on kaikin puolin ja oikea sydäntenvalloittaja sylipoika.

Veerallakin alkoi kiimat. Toivottavasti pysyvät kohtuuden rajoissa, ettei niin usein niitä tulisi.

Eilen tuuli niin kovaa, että omenapuista on tippunut paljon omppuja maahan, mutta puissakin on vielä todella paljon. Jos joku kaipaa esim. hevosille niin eiköhän täältä löydy.

tiistai 12. elokuuta 2008

Mun mussukka!

Sain tällaisen mun mussukka kuvan photo by Aleksandr Mikhailov. Saku otti näyttelyn kyllä niin rennosti, mutta kuumuus varmaan vaikutti siihen.

Käytiin tänään Sulon kanssa rokotuksella ja kun tultiin kotiin niin Saku alkoi ensimmäistä kertaa ihan tosissaan astumaan Suloa. Otti kiinni ihan mistä sai ja hirmuinen murahtelu koko ajan. No nyt tilanteet ovat jo hieman rauhoittuneet.

Diivan pennut ovat kolminkertaistaneet painot kahdessa viikossa!!! Makkarapötkylän näköisiä ja todella uteliaita pentuja.

maanantai 11. elokuuta 2008

No selvittiinhän sieltä hengissä

Tässä lauantain tulokset. Eli Sulo valmistui IC:ksi ja molemmat olivat myös kategorioiden voittajia. Sunnuntaina ei ihan näin hyvin mennyt, mutta Sulo sai sertinsä ja Saku hyvän arvostelun. Kumma kyllä Sakun suklaan väristä ei Noskova sanonut muuta kuin, että on vain tumma suklaa. Ei kuitenkaan ehdottanut ruskeaa, kuten on muutama sanonut.

Tultiin viimeisellä Seacat:llä ja Sulo oli automatkan puolivälissä sitä mieltä, ettei enää kestä vaan meidän piti ottaa Saku pois boxista. Saku nyt on niin rauhallinen haiseva kollinalku, ettei siitä juurikaan piitannut vaan nautiskeli saamastaan huomiosta.

Diivan pennut ovat kasvaneet hyvin ja alkavat kohta tutustumaan ympäristöön paremmin. Voi sitä tyttöä!! Tyypillinen kilppari.

perjantai 8. elokuuta 2008

Tallinnaan lähdössä

Pian lähdetään Sulon ja Sakun kanssa Tallinnaan. Ei tullut mikään mukava matkapäivä, kun sataa niin paljon. Meinaan pärjätä atlas 30 ja painoa siihen tulee 8kg. Toivotaan, että kestää. Käytiin juuri eilen heisimatolääkityksellä ja samalla punnittiin pojat. Saku painoi huimat 3,5kg ja Sulo 4,5kg. Sulo näyttää oikein näyttelykuntoiselta eli hoikka, mutta lihaksikas. Saa tulla jopa hieman lisää painoa niin ei silti haittaisi. Niin on pitkä poika! Sakulle taas on ruoka maistunut hieman ehkä liikaa, mutta en ala rajoittamaan sitä, kun jossain kohtaa se kuitenkin menee toisin päin. Hyvä vain, että ottaa hieman ympärilleen "lihasta", sitten kun tytöt alkaa olla mielessä niin eihän sitä ehdi edes syödä.

Annilla on selvästi ajoittain pahoinvointia ja täytyy oikein maanitella toinen syömään. Kaikilla mahdollisilla herkuilla ja sydän on se kaikkein maukkain hänelle.

Voihan vitalis. Kohta jo kyyti tulee ja minä vain juon kahvia ja kirjoittelen! Pakkauskin on vielä kesken. Kissoille on jo kaikki esillä, mutta kai sitä itsellekin jotain tarvitsen.

Olisi ollut mukava olla surokin sunnuntain näyttelyssä, kun siellä oli niin komea kollipoika. Näin kuvia Siltalan galleriassa ja mietin, että kukas tuo on!? No Satun kasvattihan se oli. Upea poika kerrassaan!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Raskasta oli...

Kuten odotettavaa oli Kaapelitehtaan ilma ei kiertänyt sitten ollenkaan ja piti taistella, ettei taju lähtenyt. Muutaman kerran kävin happihyppelyllä, mutta savu oli siellä niin sakea, etten saanut edes henkeä.

Nooh... muuten oli mukava näyttely ja Sale oli tuomarin paras. Tuomari kehui, että oli paras balineesi, jonka on nähnyt sinä päivänä! Korvat täysin vaakatasossa ja ne siniset silmät ovat niin tyypikkäät. Niin kiltti ja niin ns. vihaisen näköiset silmät ja se ääni! Niin tyttömäinen! Sale onkin kehittynyt sitten viime näkemän ja olen kyllä todella tyytyväinen näkemääni.

Saku oli värin paras ja Veera ex 1. Sandra sai sertinsä vaikka turkki ei ollut kasvanut kunnolla takaisin niskaan, kun Vekara oli päässyt innoissaan järsimään kiiman aikana.

Diivan pennuilla silmät alkavat olla auki ja paino nousee hyvää vauhtia. Tänään pitäisi ottaa kuvia.

perjantai 1. elokuuta 2008

Näyttelyyn valmistuminen

Niin miten ollakaan, että se jää aina viime tippaan. No onhan tänään vielä aikaa. Joo pitäisi auto siivota ja vaikka mitä muutakin.
No mukaan ei lähde täältä kuin Saku ja sijoituksista parille mukaan täytyy muistaa ottaa tarpeelliset kamat. Veerakin tulee ja onkin tosi mukava nähdä miten on kehittynyt.

Pennuista tyttö ohitti toisen pojan painossa tosin vain 4:llä grammalla, mutta kuitenkin. Painavin poika ei ole kuin 4g painavampi tyttöä. Eli tasaista porukkaa. Pullukoita!! Ja voi luoja sitä huutoa mikä näistä lähtee. Sitä huudetaan jos emo ei ole sopivassa asennossa nisien kanssa tai vahingossa on päälle istumassa. Diiva on yrittänyt hiljentää tyttöä hieman liiankin kovakouraisesti, kun päässä on hampaan aiheuttama pieni patti.

Töihin pitäisi taas mennä yöksi, mutta pääsen varmaan siinä klo 4.30-5.00 viimeistään kotiin ja siinä ehtii vaikka mitä ennen kuin haen kyytiläiset mukaan. Eli taas olen näyttelyssä punasilmäisenä ja hieman ylikierroksilla. Varsin tuttu näkymä, mutta ei voi mitään, kun ei ole varaa ottaa palkattomia vapaita. No nuorena jaksaa;-)) Tai vanhenee kahta nopeammin....