lauantai 31. toukokuuta 2008

Viimeinen valmis!

Niin siis lapsistani kuopus pääsi tänään peruskoulun kunnialla läpi. Onnea Joonas!

Hieman on ollut kiirettä Turokatin taitossa. Silmät sikkuralla pikkutarkan työn seurauksena, mutta hyvin tuo on edennyt.

Huomenna onkin näyttelyhäkkien pesutalkoon Loimaalla. Pienellä porukalla niitä pestään ja olisi sinne saanut muitakin tulla auttamaan.

Sandran pennut ne kasvaa hyvää vauhtia ja ottavat hyvin kontaktia minuun. Tietysti silloin, kun yritän nukkua, mutta ei se haittaa jos joku hieman maistelee terävillä pikku naskalihampailla. Sandralla on taas kiima!

Diivan niskavammat ovat hyvin parantuneet, eihän niihin edes ehtinyt tulla tulehdusta.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Rekkarit

No niin tulihan ne rekkarit ja transfer hakemukset, jotka itse lähetän sverakiin maksukuitin kanssa. Sakun nimi on sitten Le Roi Solei. Siskonsa on sijoituskodissa osoittanut mielipiteitään sänkyyn pissimällä, mutta katsotaan onkohan se vain protestointia hiekkalaadusta.

Vekara on jo herännyt ja hyvin tuntuu ottavan pallittomuuden ainakin nyt.

Lääkettä Diivalle

Vekara kastroitiin ja Diiva sai samalla lääkettä niskassa olevaan "rakkauden" vammaan. Diiva oli raapinut sitä niin, että lihat vain näkyi. Tein poikani sukasta puvun, joka yllättävä kyllä pysyy päällä. Onneksi Joonas on Mallorcalla leirikoulussa. Niin ei tullut sanomisia, mutta voi tietysti ihmetellä, että missä kaikki sukat ovat.

torstai 22. toukokuuta 2008

Nimetön kissa?!

Just niin eli Saku saikin veljensä paperit mukaansa Suomeen ja oikeat ovat tulossa. Oikeasta nimestä en puhelimitse saanut mitään tolkkua, joten ei auta muu kuin odottaa. En voi muuta, kuin pyörittää päätä ja ihmetellä tuota ruottin menoa!! Vai mahtaako tämä olla yksittäistapaus. Tiedä sitä sitten, mutta vasta sitten voin huokaista helpotuksesta, kun on paperit kourassa molemmista pennuista.

Vekaran pallukat lähtevät maanantaina, jonka jälkeen hän etsii hyvää ja pysyvää uutta kotia. Voi Diiva raukka niska aivan verillä kiihkeän rakkauden jäljiltä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Elämä voittaa!

Uskoakseni pikkuhiljaa. Kylläpä olikin rankka viikonloppu.
Täytyy myöntää, että on liian raskasta olla yöt töissä ja päivät näyttelyssä assarina. Onneksi Turok oli järjestänyt bussikyydin molempina päivinä niin siinä sai sentään hieman levätä. Meinattiin Roosan (Onnin uusi omistaja) kanssa myöhästyä sunnuntain kyydistä, kun töissä meni sen verran enemmän aikaa. Oli todellakin vain viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja ottaa kissa boxiin. Kamoja olin jo laittanut autoon ennen töihinlähtöä.
Sunnuntaina näyttelypaikalla jalat sanoi vain sopimuksen irti ja oli pakko hieman hellittää ja istahtaakin. Särki aivan mahdottomasti.

Diivalla alkoi sitten kiima eli tämä on sitten viimeinen kerta Vekaran kanssa ja jos ei tulosta synny niin vaihdan urosta. Vekara on odottanut tätä kuin kuuta nousevaa ja on innoissaan purrut Diivan niskan aivan verille. Auringonhattu-uutetta ja kittivahaa hoidoksi ja jos ei auta niin pitää pyytää antibiootti.

Sandran kiima meni menojaan...onneksi!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Tiineystesti kissoille?

Niin jonkun pitäisi sellainen kehittää. Diivan nisät punoittaa ehkä enemmän, mutta en luota vielä niihin. Ei ole kiimaa tullut eli luottavaisin mielin olen. Jos tästä yhdistelmästä tulee pentuja niin ne ovat varsinaisia käärmekissoja, kun vanhemmat käyttävät häntäänsä täsmälleen samalla tavalla. Aina se kiertyy jalan ympärille ja nikama nikamalta liikuttavat puolelta toiselle. Hyvin on erillaisia hännän käyttäjiä täälläkin, mutta näiden kahden on kerrassaan ihmeellistä.

Kiselle on ehkä hieman laihtunut, kun on tuota tilaa enemmän ja saa rappusia ravata edes takaisin. Nyt hän on jo hyväksynyt Sakun. Aluksi sähisi ja pärisi ja Saku raukka ihmetteli, että: "kuka häijy akka täällä oikein asustaa". Mukavasti Kisellen hännässä on taas pitkät ja tuuheat karvat. Niinkuin oli ennen pentuja.

Sulo se jaksaa ulvoa ja varsinkin öiseen aikaan. Aina ennen töihin lähtöäni Sulo tulee eteeni katsoen niin palavan rakastavasti, että eipä siinä pienet joikut haittaa. Sunnuntaina osallistutaan Pirokin näyttelyyn. Lauantaina tulen vain katsojaksi tai assariksi, kun Turok on järjestänyt kyydin ja työni sallii.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Onni löysi kodin!

Jättäen suuren tyhjyyden meille, mutta ilostuttaen uutta perhettään. No tulen kuitenkin näkemään näyttelyissä jonkin verran ainakin.

Diiva ei sitten tullut tiineeksi ensimmäisestä kerrasta syynä voi olla pillerit. Nyt onkin sitten vaikea tietää mahdollisten pentujen syntymäajankohtaa, kun pariskunta on ollut siitä lähtien yhdessä. Välillä nisät punoittaa ja välillä ei.

Salen lähdön jälkeen Sulo on aloittanut joikaamisen oikein toden teolla. Jos vaikka hänellä on ikävä Salea. No näin on kuitenkin parempi niin ei tule valtataistelua.

Ihmeellistä kuinka Dumbon halut ovat kaikonneet ja nyt vain leikkiminen on se tärkein asia.

torstai 8. toukokuuta 2008

Anni kiimassa

Angel-Two-Step alias Anni kärsii elämänsä ensimmäistä kiimaa. Kyllä on tyttö hiljainen! Tällaisia kaikkien pitäisi olla. Dumbo lähinnä nuolee toisen naamaa kuin kysyäkseen: "Mikä sulla on?" Toiset pojat ovatkin sitten täysin levottomia. Onneksi Sale lähtee sijoituskotiinsa huomenna.

Voi SunShine alias Saku sinä jokapaikan höylä. Virtaa riittää vaikka muille jakaa. Utelias ja rohkea vauva.

Sandra pienokaisineen viihtyvät todella hyvin paljon suuremmassa makuhuoneessa kuin ennen. Siellä on useita aktiviteetteja eli raapimapuita isoja sekä pieniä. Auringon valo paistaa mukavasti lattiaan aamupäivällä. Kohta pikkuiset hoksaavat kiivetä sänkyyn ja saa taas varoa, ettei vahingossa jää alle. Kiinteää ruokaa löytyy jo löhes joka paikasta, kun poitsu on niin itsepäinen. Potalle molemmat ovat oppineet hyvin, mutta tietysti vahinkojakin vielä sattuu.

tiistai 6. toukokuuta 2008

Aika koominen kuva. Aivan kuin Dumbo purisi omaa kieltään, mutta tässä hän vain nautiskelee auringon paisteesta eikä oikein tiedä miten päin olisi. Kyllä kastraattius on sitten kissalle mukava olotila. Voisi myös ihmiset ottaa opiksi! Dumbo on taas muuttunut leppoisaksi ja leikkiväksi elämästä nauttivaksi oloneuvokseksi. Kisailee poikiensa kanssa kuin olisi saman ikäinen. Ilo silmälle todellakin.

Tällaisen tyttelin kuvan löysin muistikortilta. Sijoituskodissa on saanut kutsumanimekseen Veera.

Yhdessä on niin mukavan turvallista. Tässä niin hiljaisena, mutta ääntä näistä kyllä lähtee ja paljon. Tyttö alkaa kehräämään heti, kun ottaa syliin ja on sitä tehnyt aika pienestä asti.

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Katse menneeseen

Ruotsin neito Ellen oli tulossa visiitille Joulukuun vaihteessa Dumboa katsomaan ja omistaja soitti laivalta noin tuntia ennen maihintuloa, että ei tällä ole edes kiima, kun ei huuda. No päätettiin sitten kuitenkin katsoa ja otin Ellenin luokseni. Eipä tarvittu kuin 5 minuuttia ja tässä on tulos ja tätä jatkui noin vuorokauden. Lyhyen, mutta kiihkeän rakkauden seurauksena syntyi 7 virheetöntä pentua.
Todellakin voin sanoa kokemuksesta, että kissatkin voivat rakastua ensisilmäyksellä. Tässä tapauksessa tunne oli todellakin molemminpuolista.

Pohdintaa Dumbon jälkeläisistä. Eli 5 pentuetta, joista 3 pitkäkarvakasvatukseen. Kolmessa pentueessa on ollut knikkihäntiä jokunen, mutta muita luustovikoja tai napatyrää ei ole ilmennyt. Knikit nyt eivät ole yllätys, kun ne ovat todella voimakkaasti neloskategorian perimässä.

lauantai 3. toukokuuta 2008

Tyttö lähti

Niinhän siinä onneksi kävi, että löysin tytölle sijoituskodin, jonne hän tänään sitten lähti. Jatkossa häntä tullaan näkemään näyttelyissä. Unohdin sitten ottaa kuvia siinä tohinassa. No täytyy sitten myöhemmin koittaa saada siedettävä kuva.

Tämä poitsu onkin sitten varsinainen tapaus. Tuossa hän hyppii sohvan selkänojaa vasten kuin olisi jokin riivaaja sisällä!! Kyllä huomaa, että ikävöi kamuaan ja yrittääkin hieroa ystävyyttä Dumbon ja Onnin kanssa. Hyvin täällä kaikki on lähtenyt sujumaan ja silmä lepää noissa korvissa. En voi muuta sanoa!

perjantai 2. toukokuuta 2008

Miten tässä näin kävikään!!

Tällaista typykkää lähdin hakemaan....

ja tällainen tuli vähän kuin lisukkeeksi.
Poitsu on vielä hieman varuillaan uusista tuttavuuksista.
Yritti muuten koko viime yön astua tyttöä.