Tätä olinkin jo odottanut!

Eli herätessäni pennut ja emo olivat kadonneet ja löytyivät kirjoituspöydän alta. No siirsin ne tietysti takaisin ja tulin alakertaan ja 5 min päästä menin katsomaan niin sama juttu!
Eli nyt on aika rakentaa aitaus jolla estän emon kuljetushalut. Rappuset kun ovat hyvin lähellä eli pelkään tuovat pentuja alakertaan. Onneksi aineet on jo hankittu.

Toinen tytöistä on suurin ja toinen taas pienin. Värisävyt ovat ruskea ja suklaa. Pojissa on pari punasävyistä sekä ruskea ja suklaanaamio. Eipä niiden painojen ero ole kuin 30g joka oli jo syntyessään.

Vauvat voivat hyvin

Ainakin vielä ja emo hoitaa erittäin hienosti pikkuisiaan.
Pitäisi päivittää kotisivujakin jossain vaiheessa. Nooh...olen ottanut sairasloman ihan kirjaimellisesti ja nauttinut auringosta nyt kun sitä on ja mikäs sen mukavampaa kuin terassilla maatessa. No joo hieman ehkä muistutan jo papua mutta pitkän talven jälkeen nautin suunnattomasti auringon lämmöstä ja tässä on tuullut sen verran että ei ole edes hiki tullut.

Pentuihin vielä eli muutama jo kurkistelee miltä tämä maailma näyttää ja osa haluaa olla vielä täysin tietämättömiä.

Nappula pääsee pallukoistaan tämän kuun aikana ja uusi uros tulossa. Ette sitten ikinä arvaa millainen!! Juu en itsekään olisi uskonut mutta sukutaulu ratkaisi. Uros on myös muiden käytettävissä pienen ajan ja tietyin rajoituksin. Ne touhut menee kylläkin vuodenvaihteen tienoihin.

Ollaan menossa Ninin kanssa urk:in näyttelyyn sunnuntaille.

En nyt viitsi hirveästi rasittaa Sharpia kuvaamalla pentuja mutta yritän tässä piakkoin. Hän niin antaumuksella hoivaa pallerojaan. Nämä ovat variantteja. Isänä on BAL b Mindmarin's Indigo.

Juhannusvauvat syntyivät

Istuin televisiota katsomassa, kun kuulin miu miu. Sharp oli hienosti puhdistanut pennun ja seuraavat tulivat hyvin helposti ja aika nopeaan tahtiin.

Yhteensä 7 pentua joista yksi oli kuollut. Tasainen porukka painojen suhteen. 4 poikaa ja 2 tyttöä. Emolla nisät aivan täynnä ja pennut vaikuttavat tyytyväisiltä.

Meillä odotetaan juhannuspentuja

Sharp on hyvinkin tiine. Perjantaina tuli 4 viikkoa astutuksesta ja vatsa pullottaa oikein mukavasti. Samaan aikaan kun Sharpilla oli kollivieras Nappula "hoiteli" Tuplan mutta kuten osasin jo odottaa niin ei tullut tuloksia. No... pitäköön karvanoppansa vielä hetken aikaa mutta sitten saa ne luovuttaa tarpeettomina. On se hieno uros kun ei pissa haise eikä merkkaile kuin hyvin harvakseltaan. Sharpin kollivieras kun kävi laatikolla pissalla niin haju oli niin hurja että olin ihan varma että on merkannut koko saunan mutta ei....onneksi.

Sain kuvan Twister Alleystä ja liitän sen tähän kun menen toiselle koneelle. Mad Love kävi emäntänsä kanssa vierailulla ja kuvia myös hänestä laitan. Täytyy sanoa että on todella määrätietoinen poju!! Taitaa tulla emoonsa. Tuossa tuo Tupla nytkin juosta vipeltää pallon kanssa leikkien ja on muuten todella ihmisrakas kissa. Menee vieraidenkin syliin istumaan ja puskee kun olisi aina tuntenut. Lue siinä sitten lehteä tai syö ruokaa!!

Ai niin Sulo on nyt löytänyt sen oikean kodin jossa saa olla ainoana kissana eikä ole turhia stressitekijöitä. Liikutuin niin asian kuullessani että kyyneleet vain valuivat. Rakas ihana Sulo! Tämä asia laittaa miettimään miten jatkossa uudelleensijoitan entisiä siitoskissoja. Miten kissan luonne voikaan muuttua joutuessaan väärään ympäristöön! Toivottavasti Sulo unohtaa traumat rakastavassa ympäristössä ja nauttii elämästään.

Kauhun hetkiä!!

Taidan vieläkin olla hieman shokissa sillä tuossa muutama tunti sitten huomattiin, että Niniä ei löydy mistään. Käännettiin kaikki paikat eikä löytynyt. Olin silloin jo aivan paniikissa ja mietin eilen avaamaani tuuletusikkunaa yläkerrasta, josta hyttysverkko on lähtenyt irti ja tietysti kävi mielessä jos väliovi on jäänyt joltain hieman raolleen edes hetkeksi niin sinnehän tuo rohkea tyttönen on mennyt.

Voitte varmaan kuvitella päässäni pyöriviä kauhukuvia mitä on tapahtunut. Tuuletusikkunasta on useamman metrin pudotus ja alla kalliota. No tietysti etsin kalliosta jälkiä niitä kuitenkaan löytämättä. Kattoakin tiirailin josko sinne olisi kiivennyt, mutta ei sielläkään. Etsimässä oli kolme ihmistä ja he kyllä huomasivat kuinka suorastaan hysteerinen jo olin ja yrittivät rauhoitella.

Lähdin sitten kävelemään ympäri tonttia ja puuvajaa kohti, kun on siinä läheisyydessä ja siellä on suojaa. Siinä sitten huutelin Niniä ja pääsin vain vajan oviaukolle niin sieltä kuului pieni miu ääni. Ninillä on äärimmäisen pieni ääni, mutta hyvin tunnistettava ja siinä sitten juttelin ja Nini vastasi hyvin sujuvasti. Vajan nurkassa oli tyhjä puinen lava ja siellä alla hän miukui. Onneksi Nini on erittäin rohkea ja sosiaalinen niin sain hänet helposti sieltä alta pois. Kädet ja jalat täristen kävelin takaisin kotiin pitäen hellästi, mutta äärimmäisen varmasti Ninistä kiinni.

Hetken siinä toivuttuani shokista Nini pääsi pesulle ja sai tuoretta sydäntä. Tyttö ei ollut moksiskaan tapahtuneesta. Kovasti olen miettinyt miten tällainen on voinut tapahtua ja ainoana mahdollisuutena pidän juuri avonaista väliovea. Nini ei ainakaan tunnu ontuvan tai muutenkaan vahingoittuneen ja jos olisi yläkerran ikkunasta mennyt niin olisi tullut luultavasti jotain jälkiä. Todennäköisesti Nini on ollut koko yön ulkona!!!

Äitienpäiväonnittelu

Tämän haluan jakaa muiden kanssa kun oli niin hieno viesti ja lämmitti sydäntä todella paljon.

"Äiti,

me voimme hyvin. Syömme uskomattomia määriä ja kakimme ja pisumme vielä enemmän. Jokainen nurkka on nuohottu ja hypyn taivaaseen estää vain liian matala katto. Toistaiseksi olemme saaneet rikottua yhden lasimaljakon ja yhden kupin, mutta kunhan tästä vielä vartumme, niin& Se oli aika hauskaa, kun keksimme, että mammalla oli lasipurkissa kuivattuja kukkasia. Niiden päällä oli liina, mutta eihän se meitä estänyt. Tiesitkö, että kuivatut kukat leviävät YMPÄRI taloa kun niillä vähän leikkii? Ja että yksi kuiva kukka muuttuu noin miljoonaksi? Hassua.

Nukumme usein (kasvatti)veljien vieressä; isoimmilla veljillä on paksu turkki (ja hiukka läskiä alla) niin että siihen on ihana uinahtaa. Myös toiseksi isoimmat veljet ovat oikein hyviä unikavereita. Ja mamma, toisinaan.

Kissanristiäisiä ei ole vietetty vielä, mutta minun nimekseni kaavaillaan Augustaa ja minulle Sigridiä (ja tietysti toinen ja kolmas nimi tulee kuten veljilläkin).

Täytyy kertoa sinulle äiti yksi hassu juttu. Vappuna meillä oli vieraita, joista yksi soitti kitaraa. Minä, pienempi, istuin aivan lumoutuneena sen soittajan edessä ja kuuntelin. Ihmiset nauroivat&. Olen ilmeisesti musikaalinen. Mamma sanoi, että aina kun hän laulaa, kaikki kissat poistuvat alta aikayksikön. Vaikka, sanoi mamma, hänellä oli koulussa laulunumero ysi tai kymppi, mutta kissat ovat NIIN musikaalisia.

Ai niin, ja myöhästyneet äitienpäiväonnittelut, äiti!

Sigridin kanssa on käyty jo eläinlääkärilläkin. Tyttö nimittäin nilkutti hieman! ja oltiin kauhuissamme. Eläinlääkäri tutki. Ei mitään, tietenkään, eikä tainnut olla sillonkaan kun lääkärille mentiin, olikohan kotonakaan. Apulainen kyseli sitten lääkäriltä, mitä hän kirjoittaa koneelle, ja Anneli-mamma pyysi kirjoittamaan, etä omistaja hysteerinen...Kun eihän siinä tassussa muuta vikaa ollut kuin että se oli sininen. Tämä tosin ei ole kenenkään muun mielipide kuin Augusta-siskon, joka on kateellinen...."

Terveisin Sigrid ja Augusta alias Eirenen Pasadena ja Eirenen Heart kicker

Taitavat tytöt tulla emoonsa sillä emo ottaa seinistä vauhtia juostessaan ympäri kämppää ja vaarallisia tilanteita on ollut.

kolliasiaa

Hedelmöitysongelmat ei kissoilla liene ihan sitä luokkaa kuin esim. uhanalaisilla isoimmilla kisuilla ja sieltähän tämä idea on ehkä lähtenytkin. Suomessa keinohedelmöitys ei tietääkseni ole mahdollista. Saas nähdä koska tulee mahdolliseksi monen isän pentueet kissoille! Aika kummallista tuo koirapuolen touhu.

Ainakin turokattiin tulee hyvin kattava artikkeli seminaarista aiheineen. Siellä käsiteltiin myös FIPin jälkeinen elämä kissalassa. Lähetän ehkä myös rotulehtiin artikkelia noista edellä mainituista.

Palaan tuohon kolliasiaan eli Sharpilla kävi ulkopuolinen vieras tuossa reilu viikko sitten ja nyt Nappula saa viihdyttää vain Tuplaa ainakin sen aikaa että selviää onko Sharp tiine. Tuplalle olen myös toista kollia katsonut mutta aika vähän on tuota tarjontaa. Siniset silmät pitäisi olla eikä mikään matadori. Noita itisiä olisi kyllä. Sharpin astutuksella kiire on kuin tuo merkkailee aika paljon ja huutaa kuin hyeena. Tupla taas voi vaikka odottaa Nappulan kypsymistä. Niin ja samaan aikaan kun Sharpilla oli vieras Nappula astui hyvinkin aktiivisesti Tuplaa eli tiedä vaikka nyt olisi tärpännyt.

Ihan mukava tauko pentujen suhteen ja sitä tarvitsen sillä menen itse sairaalaan loppukuusta hakemaan hieman "varaosia".