maanantai 30. elokuuta 2010
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Kuvia
tiistai 24. elokuuta 2010
Tapaturma
Viime yönä pyykit laitettuani kuivumaan palasin vielä keittiöön ja näky oli mitä kamalin. Eli edestä täytettävän pesukoneen luukun saranapuolelle jumiin oli jäänyt kilpparitytön (Calienten) takajalka. Siinä hän roikkui pää alaspäin, muut sisarukset ja mamma vieressä levottomasti seuraten.
Siinä sitten hetken tilannetta tutkiessani tulin siihen tulokseen, ettei luukkua pysty laittamaan auki tai kiinni enempää, muuten jalka olisi murskaantunut totaalisesti. Avokkini oli jo yläkerran makkarissa ja häntä sitten aloin huutamaan apuun. Kurkku on vieläkin kipeä, sillä makkariin ei juurikaan kuulu äänet alakerrasta. Huusin varmaan kymmenisen kertaa täysillä mitä kurkusta lähtee samalla pidellen pentua ettei joudu roikkumaan tuossa piinaavassa asennossa.
Vihdoin avokkini kuuli hätähuudot ja juoksi avuksi. Ensin katsottiin millä luukku saataisiin irti (repimällä ei onnistunut) ja ruuvimeisseliä siihen tarvittiin. Caliente oli jo tässä vaiheessa tikannut käsiäni noin parikymmentä kertaa, mutta en sitä juurikaan ollut huomioinut vaan pennun auttaminen oli pääasia. Niskaotteella sitten sekin loppui ja pentu pysyi paikoillaan ja jotta ruuvit saatiin auki piti luukun olla sopivasti auki, jolloin jalka pusertui hieman enemmän ja sen huomasi pennun sydäntäsärkevistä huudoista ja muutaman kerran sai vielä tikattua käsiäni.
Vihdoin kireät ruuvit saatiin auki ja pentu pääsi vapauteen. Verisenä ja nilkuttaen meni heti mamman nisälle lohtua hakemaan. Avohaavoja ei löytynyt eli kaikki veri oli minun käsistäni. Lievä shokkitila ilmeisesti oli ja silittelin pennun päätä pitkälle yöhön. Pentu rauhoittui ja hetken päästä oli jo mamman häntää jahtaamassa.
Hieman vielä varovasti käyttää jalkaa, mutta se näyttäisi olevan oikeassa asennossa ja juoksukin onnistuu eli seuraan tilannetta.
Mitä tulee minun käsiini niin joo onhan noita puremia arviolta 20-30 ja kipeitähän ne ovat, mutta onneksi pennun hampaat ei ole niin pitkiä vielä. Pikkurillini jossa oli jo ennestään niveltulehdus on tikattu aika hyvin ja tosi kipeä. Pitäisi varmaan hankkia antibioottikuuri ihan varmuuden vuoksi.
Siinä sitten hetken tilannetta tutkiessani tulin siihen tulokseen, ettei luukkua pysty laittamaan auki tai kiinni enempää, muuten jalka olisi murskaantunut totaalisesti. Avokkini oli jo yläkerran makkarissa ja häntä sitten aloin huutamaan apuun. Kurkku on vieläkin kipeä, sillä makkariin ei juurikaan kuulu äänet alakerrasta. Huusin varmaan kymmenisen kertaa täysillä mitä kurkusta lähtee samalla pidellen pentua ettei joudu roikkumaan tuossa piinaavassa asennossa.
Vihdoin avokkini kuuli hätähuudot ja juoksi avuksi. Ensin katsottiin millä luukku saataisiin irti (repimällä ei onnistunut) ja ruuvimeisseliä siihen tarvittiin. Caliente oli jo tässä vaiheessa tikannut käsiäni noin parikymmentä kertaa, mutta en sitä juurikaan ollut huomioinut vaan pennun auttaminen oli pääasia. Niskaotteella sitten sekin loppui ja pentu pysyi paikoillaan ja jotta ruuvit saatiin auki piti luukun olla sopivasti auki, jolloin jalka pusertui hieman enemmän ja sen huomasi pennun sydäntäsärkevistä huudoista ja muutaman kerran sai vielä tikattua käsiäni.
Vihdoin kireät ruuvit saatiin auki ja pentu pääsi vapauteen. Verisenä ja nilkuttaen meni heti mamman nisälle lohtua hakemaan. Avohaavoja ei löytynyt eli kaikki veri oli minun käsistäni. Lievä shokkitila ilmeisesti oli ja silittelin pennun päätä pitkälle yöhön. Pentu rauhoittui ja hetken päästä oli jo mamman häntää jahtaamassa.
Hieman vielä varovasti käyttää jalkaa, mutta se näyttäisi olevan oikeassa asennossa ja juoksukin onnistuu eli seuraan tilannetta.
Mitä tulee minun käsiini niin joo onhan noita puremia arviolta 20-30 ja kipeitähän ne ovat, mutta onneksi pennun hampaat ei ole niin pitkiä vielä. Pikkurillini jossa oli jo ennestään niveltulehdus on tikattu aika hyvin ja tosi kipeä. Pitäisi varmaan hankkia antibioottikuuri ihan varmuuden vuoksi.
perjantai 20. elokuuta 2010
Varaustilanne
Ruskeanaamio poika on varattu sekä toinen punanaamio pojista. Myöhemmin selviää kumpi.
Kova valmistautuminen näyttelyyn ja pähkäilen vielä jos vaikka ottaisin tuon Mad Loven mukaan kaveriksi. Mahtaako autoon mahtua, kun pääsen kyydillä ja kissoja on aika mukavasti mukana. Kinuski ja Mad mahtuisivat kyllä samaan boksiin. Nooh.. mietin asiaa. Olisi tosi mukava kuulla tuomarin mielipiteen jos vain sellaiseen jää aikaa. Niin ja lupauduin assariksi........
Kova valmistautuminen näyttelyyn ja pähkäilen vielä jos vaikka ottaisin tuon Mad Loven mukaan kaveriksi. Mahtaako autoon mahtua, kun pääsen kyydillä ja kissoja on aika mukavasti mukana. Kinuski ja Mad mahtuisivat kyllä samaan boksiin. Nooh.. mietin asiaa. Olisi tosi mukava kuulla tuomarin mielipiteen jos vain sellaiseen jää aikaa. Niin ja lupauduin assariksi........
perjantai 13. elokuuta 2010
Tilannekatsaus
Pennut ovat valloittaneet keittiön ja riehuvat siellä siimahännät vispilän lailla heiluen ja mäkättävä emo kannoillaan. Kahta poikaa tullaan huomenna katsomaan ja keskiviikkona tyttöä. Suklaapojan voisin sijoittaa ja mahdollisesti emonsa kanssa.
Mad Love on aivan mahtava kissa ja kasvanut ihan mielettömästi. Otin eilen kuvia ja yritän huomenna laittaa tänne. Hän tulee aivan mahtavasti toimeen muiden kanssa ja on aivan hulluna kaalipataan. En pysty syömään samassa huoneessa. Kiselle ei sitten lähetnytkään vaan liittyi muiden seuraan ja ainakaan vielä ei ole riitaa ollut. Toivotaan että ei tulekaan.
Mad Love on aivan mahtava kissa ja kasvanut ihan mielettömästi. Otin eilen kuvia ja yritän huomenna laittaa tänne. Hän tulee aivan mahtavasti toimeen muiden kanssa ja on aivan hulluna kaalipataan. En pysty syömään samassa huoneessa. Kiselle ei sitten lähetnytkään vaan liittyi muiden seuraan ja ainakaan vielä ei ole riitaa ollut. Toivotaan että ei tulekaan.
torstai 5. elokuuta 2010
Kuvia pennuista
Kiirettä piisaa...
Huomenna on pentujen kuvauspäivä ja lupaan laittaa ne esille. Olen kyllä ottanut kuvia, mutta ne on kaikki olleet niin tärähtäneitä, että ei voi julkaista. Hiekkalaatikolla käyvät ja kiinteää ruokaa syövät. Emo huolehtii hyvin ja marmattaa jokaisesta asiasta.
Tuontikollini on Norjasta N*Attack's Dressed for Success, OSH d 24 niikuin facebookin ystäväni tietävät. Nini ja uusi tulokas lempinimeltään "Kinuski" tulevat vallan mainiosti toimeen ja tänään Kinuski yritti imeä maitoa Ninin nisistä. Kumma juttu sillä Ninillä ei ole vieläkään ollut ensimmäistäkään kiimaa. Kova menijä tuo punainen pantteri...
Edellisestä pentueestani Mad Love etsii edelleen uutta kotia. Hän tulee huomenna luokseni siksi aikaa, kun sen löytää. Aivan rodulleen tyypillinen ja varsin ihastuttava luonne! Myös Nappula eli Eirenen Swing line, BAL b 21 etsii kotia ja luovutus kastroinnin jälkeen...mitä niillä palleroilla tekee, kun on tuhkaa täynnä;-) eli tuhkamuna. Nappula on sosiaalinen ja tulee toimeen samanlaisten kanssa.
Meillä on tulossa remontti ja vielä suuri sellainen eli tilaa ei ole kovinkaan monelle kissalle ja jos niiden kemiat eivät kohtaa niin pulassa olen. Kiselle rakkaani ei jostain syystä tule toimeen kenenkään kanssa ja haluaa olla vain yksin ihmistensä kanssa. En haluaisi hänestä luopua, mutta jos täydellinen koti löytyy niin sitten voisin harkita. Hän lähtee taas tyttäreni luo pitämään seuraa.
Toivon myös, että Sharp lähtisi yhden pentunsa kanssa samaan kotiin ja tietysti steriloituna. Näin Sharp saisi viettää elämänsä onnellisesti omansa kanssa.
Alustavia varauksia pennuista on, mutta katsotaan nyt mihin ne johtavat. Luultavasti suklaa- tai pananaamio uros jää kasvatukseen.
Tuontikollini on Norjasta N*Attack's Dressed for Success, OSH d 24 niikuin facebookin ystäväni tietävät. Nini ja uusi tulokas lempinimeltään "Kinuski" tulevat vallan mainiosti toimeen ja tänään Kinuski yritti imeä maitoa Ninin nisistä. Kumma juttu sillä Ninillä ei ole vieläkään ollut ensimmäistäkään kiimaa. Kova menijä tuo punainen pantteri...
Edellisestä pentueestani Mad Love etsii edelleen uutta kotia. Hän tulee huomenna luokseni siksi aikaa, kun sen löytää. Aivan rodulleen tyypillinen ja varsin ihastuttava luonne! Myös Nappula eli Eirenen Swing line, BAL b 21 etsii kotia ja luovutus kastroinnin jälkeen...mitä niillä palleroilla tekee, kun on tuhkaa täynnä;-) eli tuhkamuna. Nappula on sosiaalinen ja tulee toimeen samanlaisten kanssa.
Meillä on tulossa remontti ja vielä suuri sellainen eli tilaa ei ole kovinkaan monelle kissalle ja jos niiden kemiat eivät kohtaa niin pulassa olen. Kiselle rakkaani ei jostain syystä tule toimeen kenenkään kanssa ja haluaa olla vain yksin ihmistensä kanssa. En haluaisi hänestä luopua, mutta jos täydellinen koti löytyy niin sitten voisin harkita. Hän lähtee taas tyttäreni luo pitämään seuraa.
Toivon myös, että Sharp lähtisi yhden pentunsa kanssa samaan kotiin ja tietysti steriloituna. Näin Sharp saisi viettää elämänsä onnellisesti omansa kanssa.
Alustavia varauksia pennuista on, mutta katsotaan nyt mihin ne johtavat. Luultavasti suklaa- tai pananaamio uros jää kasvatukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)