sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Rokki-poika

Kaikki näyttäisi olevan taas hyvin. Huh...että helpottaa. Noin nuoren elämä on kuitenkin niin hauras.
Tietysti työtä teettää vielä, kun on täysin keinoruokinnassa, mutta nopeasti hän tuosta kasvaa ja oppii itse syömään.

Poikani naureskeli tuossa pari päivää sitten, kun välillä hiustenkuivaajalla poikaa kuivattelin ja välillä sylissä paijailin. No tarvitsee pikkuinen myös hellyyttä, kun ei sitä liiemmin vielä emoltaan saa. Olenkin tuossa yrittänyt herätellä niitä puuttuvia vaistoja ja kyllä siellä on jotain Anninkin sisällä heräämässä.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Parempaan päin

Nyt ei tarvitse enää letku syöttää vaan Rokki-poika on tosi halukas syökään ruiskusta ja tosiaan syö eikä vain lussuta. Noin tunnin välein poju huutaa ruokaa syöden 3-5 ml ja se on pysynyt jopa sisällä. Eli hyvältä näyttää. Olen eilisestä asti antanut Inupect Fortea maidon seassa. Huomasin myös, että korvike oli muutamia kuukausia vanhaa. Tiedä sitten mikä vaikutus sillä on ollut.

Tuossa aiemmin Rokin huutaessa ruokaa Anni-emo se vain pyydysti kärpästä eli se niistä emonvaistoista. Niin tai sitten luottaa minuun, että saan pojan hiljaiseksi.

torstai 25. syyskuuta 2008

Eteenpäin

Mennään vielä ja töitä teettää Rokki-pojan hoitaminen. Hieman paremmalta näyttäisi, mutta jatkan tehohoitoa kunnes olen varma, että poitsu on kunnossa. Raukka on kuin neulatyyny ja varmaan arka niska ja siksi aionkin enemmän letkuttaa vesi+ripulipotilaalle tarkoitettua ravintoseosta (en nyt muista nimeä, kun oli niin vaikea ja pitkä). Uloste on kuitenkin paljon kiinteämpää, mutta ei vielä normaalia.

Ei tästäkään tulisi mitään jos olisin 8 tuntia töissä. Nyt voin jopa kesken töiden käydä antamassa maitosatsin pennulle. Uni tosiaan on jäänyt hyvin katkonaiseksi, mutta toisaalta olenhan siihen tottunut. Ennen Tampereen näyttelyä pitäisi opettaa pentu tuttipullosta juomaan niin tytär pärjää hoitamisessa ja saa emo pissattaa. No onneksi siihen on vielä aikaa.

Diivan pennun rekkarit tulivat...JEEE.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Epävarmuutta

Rokki-pojalle tuli sitten niin ärhäkkä ripuli, että olen nesteyttänyt eilisestä asti tunnin välein. Nyt jo näyttää hieman paremmalta, mutta ulosteen kiinteydestä ei voi vielä puhua. Lähes tulkoon samanlaisena tulee ulos kuin on sisälle mennyt. Pitää vaihtaa korviketta josko se auttaisi. Silicaa menee myös maidon mukana hieman ja siitä näyttäisi olevan hieman apua. Toivottavasti pahin olisi nyt takanapäin. Ilman ahkeraa nesteytystä rokki-poika ei olisi enää täällä.

Omaksi turvaksi myös Anni saa vain katsoa pentuaan ja saa hoitohommat takaisin, kun pentu on siinä kunnossa. Raukka oli joutunut Annin kuljetettavaksi, kun emo oli niin hysteerinen huutavan pennun kanssa. Onni onnettomuudessa, ettei tipahtanut esimerkiksi rappujen puoliväliin.

Voi kun tämä kasvatus on niin ihanaa!! Eipä ole ennen tällaista tapahtunut. Kaikki olisi niin helppoa jos kaikki menisi kuten Diivan pentujen kanssa. Eli ei mitään ongelmia, paitsi tietty keisarointi, mutta muuten niin helppo pentue että tahtoo lisää näitä!!

Nyt voin sanoa, että onneksi ei ole enempää tässä pentueessa. Sinappi-ripulin löyhkä edelleen leijuu olkkarissa ja tämä kaikki haju vain yhdestä pennusta. Kokemuksia aiheesta otan kiitollisuudella vastaan.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Takaisin

Siirsin Rokki-pojan takaisin emonsa luo, koska Diivalla alkoi kiima ja siitä pennun vatsa meni hieman löysälle. Niin ja eihän Diiva oma-aloitteisesti imettänyt vaan aina kun siirsin pennun nisälle niin malttoi hetken olla aloillaan eli oli lähes tulkoon kokonaan käsiruokinnassa. Diivan pennut taas ovat sen verran isoja, että aloin jo hieman pelätä Rokki-pojan turvallisuutta, kun raitapöksypojat erityisesti ilkikurinen Force kävi ajoittain ns. leikkimässä pikkuisen kanssa. Forcen tuntien leikki ei aina ole niin rauhallista ja hampaissa on yllättävän paljon voimaa.

Anni otti pennun vastaan kuin hän ei olisi poissa ollutkaan. Hoivaa ja pesee. Piirre, joka on jäänyt pois on se levottomuus. Nyt hän on ihan rauhallinen ja nauttii pennustaan. Rokki-poika nauttii myös sillä vaikka nisistä ei tule maitoa niin hän kehrää emonsa rinnalla ja silmin nähden nauttii läheisyydestä.

Kävin Sandran luona ja kovasti on tiineenä. Sydämenkuvia leijuu joka puolella ja ne oli melkein nähtävissä. Niin tyyni ja onnellisen oloinen tyttö. Onni-poika siellä taas kerran sai ihmeellisen kohtauksen, kun otin pojan syliini vatsa ylöspäin, katsoin silmiin niin johan käpälä heilui. En ymmärrä mikä siinä on, että Onni ei pidä tuosta asennosta ja kokee lähes tulkoon loukkaukseksi sen ja antaa käpälän heilua. Toivottavasti tuomari ei tee sitä pirokin näyttelyssä.

Salella kävi morsian ja aika näyttää tuliko tuloksia. Hajut ainakin jäi saunaan!

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Päätöksiä

Tulin eilen illalla siihen tulokseen, että on parasta siirtää "Puniikki" Diivan hoitoon. Annilta ei tullut tipan tippaa maitoa ja nyt jo "maitopahkurat" olivat pienentyneet todella paljon. Nisätkään eivät enää punoittaneet.

Ei varmaan pitäisi kutsua poikaa "Puniikiksi", kun se nimi voi vielä jäädä ja on aika kamala nimi, mutta kun hän näyttää siltä;-)).

Kyllä oli pennut ihmeissään rääkyvästä piipertäjästä. Karvat pystyssä hieman haistelivat alussa. Laitoin Pennun Diivan nisälle ja hieman pidin makuuasennossa niin johan kävi ilmi, ettei ole punainen blondi vaan imi kuin viimeistä päivää ja oli tyytyväinen. HUOM. hiljainen ja tyytyväinen!! Vihdoin loppui se kiljuminen.

Eihän Diivakaan heti ole valmis emoksi vaan siirsin useamman kerran pennun nisälle ja nyt päivällä sinne muiden sekaan vain. Koomisen näköistä, kun pennut ovat jo niin isoja ja sitten tuollainen pikkuinen "Puniikki" punkkari siellä joukossa. Nyt jo Diiva pissatti ja pesi pennun, mutta vielä on hieman tekemistä, että omaehtoisesti menisi imettämään häntä. Uskon kyllä siinäkin tapahtuvan mullistavia edistyksiä koko ajan.

Anni ei ole moksiskaan muutoksista elämässään ja valuttaa vielä verta. Tiedä sitten mikä bakteeri siellä on, kun iso musta kuollut pentu oli sen verran mätänemistilassa. No onhan tuota antibioottikuuria vielä monta päivää jäljellä.

Dumbo on saanut "hullu katti"-tittelin pojaltani. Ihan vain naruleikkien vuoksi ja hänestä on tullut kiusanhenki. No ei niinkään pahassa mielessä, mutta tekee sellaista pientä jäynää koko ajan.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Keinoemona

En kyllä ymmärrä miksi maitoa ei tule vaikka nisät ovat täynnä. Mahtaako annetuilla lääkkeillä olla jotain vaikutusta asiaan. Tiedä sitä sitten, mutta pentu on joko punainen blondi tai nisistä ei yksinkertaisesti vain tule mitään. Eli on ympärivuorokautisessa keinoruokinnassa ja syökin suhteellisen paljon kerralla verraten painoonsa, mutta en ala rajoittaa määrässä. Eiköhän pentu lakkaa syömästä tultuaan täyteen. Välillä ruokintaväli on jopa 4 tuntia, mutta 2-3 tuntia on se vakio.

Anni etsii varmaan kuollutta pentuaan tai jotain, kun kävelee ympäriinsä kutsuen jotain. Vähän kuin olisi kiima, mutta sitä en usko. Pennun kuviosta sen verran, että on joko yksivärinen tai tiketti.

Nyt täytyy mennä napsimaan kuvia Diivan pennuista.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Vihdoin tämä piina on ohi.

Tultiin juuri eläinlääkäristä, jossa Anni sai Partoxinia useamman kerran. Elävää siellä ei enää ollut vaan iso kuollut. Siinä tarvittiin 3 ihmistä, että saatiin pää tulemaan ulos. Voi Anni raukka...kyllä mahtoi tehdä kipeää ja saikin kipupiikin. Pentu oli kaikin puolin mallikelpoinen, mutta on ollut kuolleena jo jonkin aikaa ja oli ilman sikiöpussia. No enää ei Annin tarvitse vastaavaa kokea vaan hänet steriloidaan kunhan tästä toipuu.

Jospa hän nyt keskittyisi ainokaiseen ja malttaisi alkaa imettämään. Nisät ovat ainakin aivan täynnä. Dumbo rauhoittaa Annia ja makoilee pesässä lämmittämässä.

Mikäköhän teki ne liikkeet, jotka tunsin hieroessani Annin vatsaa?? Kaasua suolistossa? No pääasia, että kaikki on nyt hyvin ja kohtu tyhjä. Tulipahan samalla hyvät röntgenkuvat lonkasta, jotka ovat täydelliset.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Yksi ulkona

Varhain aamulla Anni päätti sitten synnyttää ja yksi punainen pitkäkarva uros on tullut. Syy tulehdukseen selvisi myös. Eli kohdussa oli kehittymätön pentu. Hahmosta näki kallon muotoa, mutta eipä juuri muuta.

Vielä kohdussa on ainakin 1 pentu, mutta syntynyt pentu häiritsee selvästi Annia, eikä hän malta keskittyä muuhun kuin hoivaamiseen.

Voisi sanoa, että kaikkeni kyllä olen tehnyt, että päästiin tähän pisteeseen. Vatsahierontaa illalla ja synnyttäessä. Lisää selkeästi supistuksia ehkä sen vuoksi, että pitää pennut liikkeellä. En olisi ikinä uskonut, että Anni olisi vatsa pystyssä ketarat levällään nauttien täysin hieroessani vatsaa. Aiheuttikin todella voimakkaat supistukset.

Väsyttää niin paljon, että silmät menee väkisin kiinni ja täytyy kuitenkin päivystää jos supistukset taas alkaisivat. Jos vaikka taas alkaisin hieromaan vatsaa.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Vihdoinkin

Nyt se sitten on testattu ja Saku on ruskeanaamio. Test results B/B= this cat is seal and does not carry brown (chocolate) or cinnamon.

Kävin Vekaraa moikkaamassa ja on se hienoa, kun hormoninopistaan päästessään alkaa taas se vauva-vaihe. Hienoa, että nauttii elämästään täysin ja ympärillä on rakastavia ihmisiä ja sosiaalisia kissoja.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Kiirettä pitää

Niin aina silloin tällöin ja nyt todellakin on paljon asioita meneillään.

Anni vuotaa hieman märkää ja on lääkityksellä. Konsultoin ell ja leikkausvalmiudessa ollaan. Odotellaan perjantaihin, jolloin päätetään mitä tehdään. Muuten tytössä ei näy päällepäin mitään merkkejä tulehduksesta. Toisaalta eipä näkynyt Kisellessäkään. Vaikea päättää mikä olisi se oikea päivä leikata, mutta ainakin tiedetään kohdussa tulehdusta olevan ja siksi ei odoteta turhaan. Toivottavasti lääkitys auttaa hieman ja Anni pystyisi itse synnyttämään.

Kuvia Diivan pennuista tulee heti kun vain ehdin. Pennut voivat hyvin ja pulleasti;-))
Tyttö on sellainen huutaja, että heti syliin otettaessa avaa sanaisen arkkunsa ja sulkee sen kun pääsee pois. Force on sellainen veitikka ehkä jopa hieman ilkikurinen. Whisperin on viisaamman oloinen, mutta toisaalta eilen illalla juttelin pitkään toisen kanssa ja sitten huomasin, että olikin väärä eli hyvin ovat saman näköisiä ja oloisia. Eläväisiä veitikoita.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Ajatuksia

Taitaa olla Annilta tulossa jotain punaisia tyttösiä tai poikia. Sen verran rauhallisempia. No eihän sitä noin ihan voi ennustaa, mutta omia ajatuksiani vain. Taisi se hetkellinen vuoto olla seurausta supistuksista, joita oli taannoin hieman liiankin rajuina. Nyt ovat onneksi loppuneet ja kaikki näyttää olevan hyvin. Toivotaan...

Omenashow jatkuu ja tulee jatkumaan ties kuinka kauan. Ne kasvaa yön aikana uudestaan eikä näin lopu ollenkaan. Taidan kohta nähdä painajaisia.

torstai 4. syyskuuta 2008

Sama pää kesät talvet

Joo, että voi ihminen olla jäässä!! Tai muissa ajatuksissa. Miten saatoin otattaa aivan turhan testin. Menin varmaan sekaisin, kun osa kissoista joista testit otettiin piti ottaa juuri tuo diluutio testi. No täytyy sanoa, että hieman on ollut muita asioita mietittävänä myös.

Annilta tuli vähän valkoista paksua vuotoa. Ei kyllä millekään haissut, mutta en pidä tästä sitten ollenkaan. Epäily tulehduksesta kohdussa ei ole niitä kaikkein mukavimpia asioita. En kylläkään sen jälkeen ole havainnut vastaavaa. Muuten Anni on kyllä pirteä eikä vilkkareita näy ja syö hyvin sekä leikkii.

Diivan pojat leikkitappelevat hyvinkin tosissaan ja äänekkäästi. Kauhea huuto ja hännät pulloharjana hyökkäävät toistensa niskaan. Pitääkin yrittää ottaa kuvia tuollaisesta sessiosta. Tietysti se ei tule onnistumaan ellei sitten vähän väliä käy kamera kourassa kurkkimassa tilanteita.

Omppusavotta alkaa tänään eli aion tehdä mehua, koska se menee taatusti. Samalla kun saan kerättyä puut tyhjäksi niin leikkaan niitä myös. Muuten tulevat olkkarin ikkunasta sisälle.

tiistai 2. syyskuuta 2008

DNA-testi

Siis vielä ei selvinnyt mitään, kun olin otattanut väärän testin. Selvisi vain, että ei ole sininen tai lila. Eli vielä odotetaan.

Yritetään vielä toipua Razzlen muutosta (narua ollaan heitelty Dumbolle niin, että käsi on aivan kipeä) ja Razzlekin on ollut hyvin ihmeissään uudessa kodissa.