sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Ei varattavissa pentuja

Niinhän tässä kävi, että SleepWalker valitsi Marian omakseen ja lähtee asustelemaan aikanaan Turkuun. Hyvin ovat sosiaalisia koko Sandran perhe, sillä kaikkea piti tutkia ja hieman maistaa. Leikkiä olisivat jaksaneet vaikka kuinka paljon, mutta rajansa kaikella. Menivät kyllä heti päikkäreille, kun vieraat lähtivät. Siinä tuli hyvin huomattua kuinka vaikeaa on ottaa pennuista kuvia tai siis muita kuin missä näkyy vain pieni osa pentua.

Diivan nisät ne edelleen helottavat punaisina eli nyt voin jo uskoa, että pentuja on tulossa tammi-helmikuun vaihteessa.

Kirjoitettuani joulukortteja en sitten laittanut ylös kenelle eli pahoitteluni jos joku on jäänyt ilman ja mahdollinen toinen tervehdys tulee sähköisesti.

torstai 18. joulukuuta 2008

Olla vai ei?

Diivan nisät ainakin loistavat punaisina. Noh... eihän astumisesta ole kuin n. 3 viikkoa ja eikös sitä sanota, että odottaminen lisää kärsivällisyyttä.

Olen yrittänyt laittaa Rokki-pojan muistoissa sivulle, mutta siitä ei tule mitään. Aivan mahdottoman vaikea tehtävä. Ei auta muu kuin antaa ajan hieman kulua ja yrittää uusiksi.

En ymmärrä mikä tuohon Kiselleen on mennyt!! Saa meinaan sellaisia spurttikohtauksia, että huh huh. Ei tule vieläkään Dumbon kanssa toimeen, mutta osaa puolustaa itseään. Oikea pirttihirmu.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Tiineitä kissoja


Salen toisen pentueen tuleva emo "Sissi" esittelee vatsaansa. Laskettu aika on vuodenvaihteessa.

Sakun mahdollisen toisen pentueen emo on myös hyvin tiineen oloinen pyöristyvän vatsansa kanssa. Se olikin rakkautta ensi silmäyksellä ja tositoimintaa. Diivan kohdallahan en kuullut tai nähnyt muuta kuin Diivan Sakun päällä!!! Katsellaan ja peukut pystyssä odotellaan tuloksia.

Käykääs lukemassa Karibia-blogia. Ihan itku tuli, mutta onneksi nyt kaikki on hyvin.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Voittajanäyttely takana

Huh!! Selvittiinhän siitäkin. Oli kyllä aika erilainen totuttuun. Sale valmistui championiksi, Sulo oli TP ja Saku sai ensimmäisen sertinsä avoimessa luokassa. Olen ihan tyytyväinen tuloksiin ja Sakun korvien kynnenjäljistä (Diivan tekemät) olin kyllä hieman huolissani, sillä onhan näyttely kauneuskilpailu ja Saku ei ollut oikein näyttelykunnossa.

Sulo ehti kuin ehtikin merkata hotellihuonetta hieman, ennen kuin laitoin pojat kylppäriin. Ihan mukava hotelli, mutta olisin kyllä halunnut Sakun ja Sulon viereeni, mutta minkäs teet jos ei osata käyttäytyä.

Näyttelyssä oli aivan mahtavaa käsitellä useita kissoja ja osa kissoista käyttäytyi aivan eri tavalla kuin omistajansa kanssa. Hienoja kissoja, mutta oli niitäkin joiden olisi pitänyt jäädä kotiin. Noh...tuomarit kyllä olivat valppaina ja sanoivat kyllä tarpeen mukaan mielipiteensä. Hienoa, että asioista sanotaan, vaikka eihän se sitä sano, että omistajat muuttaisivat mitään.

Onko Diiva tiine vai ei?! Siinä vasta kysymys. Ei ole ainakaan kiimoja tullut ja on havaittavissa pienoista pyöristymistä. Nisätkin syttyy ja sammuu eli en niitä vielä uskoisi, mutta ehkä viikon päästä olen viisaampi. Olisi se aika saavutus Sakulta sillä olihan hän alle 10kk astutushetkellä. No aika näyttää.

Olen kallistumassa siihen, että Swing line jää kasvatukseen. Vaikea valinta sillä pojat ovat molemmat siitostasoisia ja todella ihania. No aika näyttää miten tässä käy. Sillä poikani on aivan myyty näille suloisuuksille.

Seuraava näyttely taitaa olla TUROK, koska olen töissä ennen sitä olevien näyttelyiden aikana ja ne ovat sen verran kaukana.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Valmiina....

Pojat on pesty, mutta kamat odottaa vielä sitä inspiraatiota. Sulo piti taas aivan valtavan kovaa ääntä, kun joutui pesuun. Saku oli totuttuun tapaan hiljaa ja tyytyi kohtaloonsa katsellen alta kulmien. Nyt pojat kuivattavat itseään ja sitten alkaakin viimeistelyt.

Huominen voi olla todella opettavainen kokemus ja saan pidellä useita kissoja. Silloin tuntee kissan aivan eri tavalla ja huomaa myös mahdolliset virheet. Raskastahan se on, mutta eipä näitä assarikantoisia näyttelyitä monia ole.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kissat karibialla

Hanna sieltä jo ilmoitti, että ovat päässeet kissoineen perille Karibian lämpöön. Kissat ovat ihmeissään tutustuneet uuteen asuntoon ja voitte varmaan kuvitella mitä tuumaavat lämmöstä!! Lisää aiheesta voi lukea Karibia-blogista.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kohta saan sydänkohtauksen!!

Sain tänään puhelinsoiton Hannalta muistaaksen Lontoosta. Maailmanmatkaajat Eirenen No Panic "Nala", Eirenen Mambo Freak "Mambo" ja Eirenen Finger Snaps "Miro" ovat matkalla isäntäperheen kanssa Karibialle ja kuinka ollakaan siruttanut eläinlääkäri oli unohtanut laittaa viimeisen numeron Nalan rekkariin. Eli aamulla soitan eläinlääkäriin, jonka pitää faksata sinne selvityksen aiheesta. Nyt kissat ovat siellä, jossain airpetsin hoivissa. En enää kuullut mitään, kun sydän hakkasi ylikierroksilla peläten tietysti, että kisut jäävät sinne jonnekin teille tietämättömille. Voi pikkuisia murujani! Niin noh...ei nyt ihan niin pikkuisia enää, mutta murujani kuitenkin.

Toivotaan, että huomenna kaikki järjestyy ja Hanna ja Jani saavat kisut turvallisesti sinne Karibian lämpöön.

Äsken meillä kävi sukulaisia lapsineen ja voi että...Dumbo oli kyllä täydellisesti elementissään. Lapset ja aikuiset olivat todella ihastuneita Dumbon sosiaalisuudesta. Hyvä, etteivät vieneet mukanaan. Olisi pitänyt ottaa kuva, kun Dumbo makasi lasten keskellä nauttien saamastaan huomiosta.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Lukemisia

Aamulla töistä tullessani luen turunsanomat, kuten tänäänkin. Nyt tosiaan Sulo päätti, että lukemiset saa riittää ja vaivihkaa tuli puskemaan naamaani ja kaulaani. Hitaasti kääntyi ja asettui makaamaan eteeni lehden päälle. Lue siinä sitten jotain!! Siitä sitten mainitsin Sulolle, joka katsoi minua rakkauden silmin pöristen ja huristen. Näin meillä luetaan aamun lehti!

Pitäisi rakentaa sellainen kiipeilyseinä Sulolle ja Sakulle keittiöön. Mietin vain, että millä saan hyllyt tarpeeksi tukevasti kiinni, että kestävät kollien käytön. Täytyy lisätä aktiviteetin määrää, jotta eivät kyllästy toisiinsa ja kiipeillessä lihakset voimistuvat.

Olen alkanut totuttaa Diivaa tyttärineen Dumboon ja Kiselleen. Dumbo sähisi taas. Kiselle oli kiinnostunut. Diiva meni heti kolleja haistelemaan keittiön oven alta. Razor ajatteli, että tuolla asuu jokin iso ja paha, eikä halunnut tulla tutustumaan. No uusiksi tänään.

Sandran pennut ne kasvaa ja pulskistuu. Jollain tavalla Swing line on ottanut minut omakseen eli voipi olla, että hän jää.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Lohdutusta

Kiitos kaikille osanotosta. Se on ollut todella lohduttavaa ja auttanut hyväksymään menetyksen. Tässä parikin lohduttavaa olentoa, joita olenkin paijannut oikein urakalla.


Swin line, BAL b 21

SleepWalker, BAL a 21

Molemmat mussukat.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Rokki-pojasta tuli rokkaava enkelikisu

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.

Rokki-poika kuoli äsken käsiini ja syynä oli tukehtuminen possunlihapalaan. Sain oksetettua pari isoa palaa, mutta nielussa tuntui vielä iso, joka ei sitten ehtinyt tulla pois ja niin vaipui rakas Rokki-poika ikiuneen. Kaiken tämän jälkeen en saata ymmärtää syytä tähän tapaturmaan. Juuri kuin olin saanut nestetasapainon suhteellisen normaaliksi ja painoakin oli tullut 30-40g/ päivä. Lihat oli pöydällä, jonne Rokki-poika ei luulojeni mukaan päässyt, mutta jotenkin vain niitä oli saanut syötyä. Rokki-poikahan oli hyvin perso possun lihaan. Suru on suunnaton....Hyvää matkaa rakas Rokki-poika.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Rokki-pojan 9 elämää?

Niin en oikein tiedä mitä kertoisin eli viime viikon torstaina kaulalle ilmestyi pehmeä patti ja oksuja tuli joka ruokailun jälkeen. Varasin jo ajan lopetukseen, kun epäilin lymfoomaa. Seuraavana päivänä sitten ihmettelin, kun patti oli poissa, mutta oksut vain jatkui ja jollain lailla ruokinta vaikutti syntyvään pehmeään alueeseen kaulalla. Viikonloppu meni sitten suoraan alamäkeen eli mikään ei pysynyt sisällä ei edes vesi. Rokki-poika menetti painoa todella paljon ja päivystyksessä nesteytettiin ja varjoaine kuvattiin. Hyvin ristiriitaisia diagnooseja eri lääkäreiltä ja olivat valmiita lopettamaan, mutta minä en antanut periksi. Koska varjoaineen antamisen jälkeen ruoka pysyi sisällä ja se sulki pois osan diagnooseista. Keskiviikkona kävin vastaanotolla ja lääkäri sanoi, että hoidetaan miten minä haluan eli antibiootti ja nesteytys. Se, että piti olla mukamas 12 tuntia syömättä ennen vastaanottoaikaa olisi ollut lähes kuolemantuomio ja onneksi en sitä noudattanutkaan. Muutenkin aivan kuivunut poika raukka.
Nyt Rokki-poika on paljon parempi ja saa Synolox-antibioottia, antepsin liuosta, osmosal jauhetta, recovery ruokaa veteen sekoitettuna. Eli maanantain jälkeen ei ole oksentanut ja suoli toimii normaalisti. Nyt vain yritän saada painoa nousemaan ja hyvin se on lähtenytkin. Tietysti, kun ei kerran mistään tule samantien ulos.

Mitenköhän monta elämää Rokki-pojalla on jo mennyt? Näiden vastoinkäymisten yhteydessä luulisi, että jos olisi taipumusta johonkin perinnölliseen sairauteen niin olisi kyllä jo puhjennut. Eli siinäkin on syytä taistella hurmaavan punaisen pojan elämästä. Missään nimessä hän ei tule lähtemään mihinkään, kun on koko perheen sydämiin jäänyt lähtemättömästi. Nyt vain toivon, että hoito tehoaa ja ei tule uusia takapakkeja.

Saku on menettänyt poikuutensa erään hemaisevan typykän opastuksessa. Tytteli oli niin halukas ja mukava persoona, että ei tuottanut ongelmaa. Piti jopa pistää treffit poikki, kun astumisia oli sen verran useita ja tiheään.

Sandran pennut ne kasvaa ja molemmat ovat tabbynaamoja. toinen sinitabby- ja toinen suklaatabbynaamio. Ihmettelin vain, kun suklaan nenu värittyi niin aikaisin, mutta ei sitten siitä voimistunut. Yleensä suklaa kehittyy myöhemmin, mutta hyvä näin. Kovin jo juoksevat ja leikkivät ihan kaikella. Onnellisia ipanoita!!

Sulo raukka se joikaa, kun on joutunut olemaan yksin ja tietty on kateellinen Sakun touhuista.

Tuossa taannoin Dumbo kävi Diivan "huoneessa" vierailulla ja sai sellaisen kyydin, että hyvä kun saatiin poika ehjänä pois. Siis Diivan suojeluvaisto on hyvin voimakas! Eilen sitten laitoin Dumbon moikkaamaan Diivan tytärtä ja hui ollakaan kuinka paljon Dumbo pelkäsi!! Sähisi ja suhisi korvat vaakatasossa eikä uskaltanut liikkua. En ole ikinä nähnyt noin pelkäävänä Dumboa. Eihän siinä muu auttanut, kun tuoda pois Dumbo turvallisimmalle alueelle. En usko, että Dumbo hyväksyy ikinä ainuttakaan kilpparinaamiota kaverikseen.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Turok takana

Huh huh!!
Kyllä olikin iso näyttely ja silti aikataulussa pysyttiin hyvin. Diiva valmistui CH:ksi ja Sulo ja Kiselle saivat sertinsä. Razor Sharp sai mukavan arvostelun, vaikka olikin aluksi kauhusta huutava ja jäykkä takertuja. Diivakin hieman reagoi tyttärensä korvia vihlovaan huutoon, mutta ei onneksi häirinnyt sen enempää. Se jäikin Diivan viimeiseksi näyttelykerraksi ja tällä hetkellä ovat saunatreffeillä Sakun kanssa. En oikein ota selvää onko Diivalla kiima vai ei, mutta Sakulla on kova yritys ainakin eli jotain siihen viittaavaa on ilmassa. Diivasta ei juurikaan tiedä koska alkaa ja koska loppuu, kun huutelee ja käyttäytyy kiimaiselta lähes koko ajan.

Saku oli lauantaina tuomarin paras. Hieman kyllä huvitti tuo Sakun käytös. Eli minun piti tuoda Saku aina "heräämään" tuomarihäkkiin, kun unenlahjat ovat niin mahtavat. Venytyksessäkin hieman raotti silmiään, mutta hyvin laiskasti. Jos jostain tuli jonkin kiinnostava ääni niin silloin jopa kiinnostui katsomaan ympärilleen. Äärimmäisen rento tyyppi!

Huomaa, että Suloa on alkanut kollittamaan oikein kunnolla, kun ei enää ruoka maistu niin hyvin. Sulo ei päässyt sunnuntaina edes tp-valintoihin, koska oli sen verran heikot pointit! Että näin. Tuon enempää ei punatabbyllä pitäisikään olla. Noh, jokaisella tuomarilla on oma mielipide.

Ai niin Veeran poikki mennyt jänne ei sitten ollutkaan akillesjänne vaan joku muu, joka ei juurikaan haittaa menoa.

torstai 20. marraskuuta 2008

Onnettomuus

Voi Veera parka!
Sijoituskodissaan Helenan luona on sattunut onnettomuus emännän poissa ollessa, jossa Veeran jalan akillesjänne on mennyt poikki. Nyt tyttö on kipsijalkainen 6 viikkoa.
Kissat olivat leikeissään vahingossa kaataneet pöytälampun, josta Veera oli saanut viiltohaavan jalkaansa.
Onneksi jänteen päät saatiin ommeltua kiinni.

Nyt sitten muut kisut siellä tietysti sähisevät kipsijalkaiselle kauluripäälle. Voi raukkaa!! No toivottavasti tottuvat nopeasti Veeran uuteen ulkomuotoon.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Vihdoin

Sain näyttelyluettelon valmiiksi. Silmät helottaa rubiineina ja näkyy ainoastaan numeroita ja erilaisia kissan nimiä. Eipä ole ihan helppo nakki koota luetteloon näin hirmuisen suurta määrää kissoja.

Päätin, että Rokki-poika ei ole lähdössä mihinkään ainakaan vielä. Ehkä sitten myöhemmin jos oikeanlainen koti löytyy.

Nyt pitää katsoa Täydelliset naiset ja sitten nukkumaan, jotta taas kykenen menemään töihin.

torstai 13. marraskuuta 2008

Aika tapaus

Siis tuo Rokki-poika on kyllä niin iso persoona ja erittäin voimakastahtoinen. En voi muuta kuin nauraa, kun tuollainen pikku tirppa haastaa Dumbon mennen tullen ja paras leikkiväline on tietty piiskahäntä, joka on yhtä pitkä kuin Rokki-poika itse. Saas nähdä millainen persoona tuosta kehittyy.

Razor Sharp on kyllä tosi mahdoton. Nyt vasta on unohtanut kadonneet veljensä ja haastaa leikkiin sekä varpaani että sormeni. Joo, mutta kun se tapahtuu juuri silloin, kun pitäisi nukkua niin ei ihan niin kivalta tunnu.

Kiselle halusi käydä kollilassa (keittiössä) moikkaamassa Suloa ja Sakua. Käveli siellä edes takaisin kuin maailmanomistaja. No sen jälkeen alkoi merkkailu ja pitää ostaa uusi näyttelykassi tai muuten muut pyörtyy sulotuoksuista.

Ensivuonna aikaani vietän enemmän yhdistystoiminnassa ja jatkan myös Turokatti-lehden taittajana.

Suuri näyttely edessä ja oikein hirvittää se työmäärä joka niissä on. Niin ja vielä 5 kisua mukana lauantaina ja sunnuntaina 3. Onneksi avuliaat lapseni ovat myös siellä avustamassa.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Vihdoin

Rokki-poika sai tänään kolmoisrokotteen ja eipä näytä menoa hidastavan enää.

Sandran pojat eivät enää meinaa pysyä pesän lämmössä vaan haluavat tutustua ympäristöön. Päivällä etsittiin poikani kanssa toista ja ehdin jo hätääntyä, kun löytyi boxin reunalta lämpöisen viltin sisältä.

Tulis jo turokin näyttely pian. Diiva on alkanut merkkaamaan ja kiima jatkuu edelleen. Hyvin rasittava tapaus tyttärensäkin, kun veljet ovat poissa niin pitää leikkiä varpaillani. Töistä tullessani kietouduin peiton sisälle ja silti jostain aina pikkuinen käpälä terävine kynsineen löysi varpaani. Pitäisi varmaan siirtyä makuupussin käyttöön. Joo ja sitten kun ei enää löytänyt varpaitani niin hiukset kelpasivat mainiosti.

Luentopäivillä oli hyvin paljon tärkeää asiaa ja suosittelen jokaiselle jos sellaista vielä järjestetään. En kyllä ihmettele jos joku lopettaa kasvatuksen, kun siitä on tehty näin hankalaa vastuineen kaikkineen. Helpommalla pääsisi, kun vain lopettaisi, mutta kun tämä on intohimo ja halu kehittää näitä rotuja.

Huolestuttaa kovin tieto, että Euroopassa jyllää calicista sellainen ärhäkäs muoto, joka tappaa n. puolet sairastuneista. Varokaahan te jotka olette tuonteja hankkimassa. Itse jäädytin omat tuontisuunnitelmat ja tulevaisuus näyttää uskaltaako sitä ihan piakkoin tuoda mitään. Eipä tässä mitään kiirettä ole. Katsellaan miten muilla käy.

perjantai 7. marraskuuta 2008

Varas!!

Meillä liikkuu varas! Joo siis tuollainen isokielinen sininaamio dumbokorvilla käy syömässä Rokki-pojan pentusafkat. Ovelasti vähän kuin huomaamatta löytää tiensä lautaselle vaikka kuinka olen kieltänyt.

Rokki-poika pitää minua emonaan ja aina kuin olen paikalla niin haluaa syliin nukkumaan.

Mä en kestä enää tuota kestokiimailijaa... siis Diivaa. Ei se lopu ollenkaan ja vain voimistuu. Yrittää avata ovea ja huutaa kurkkusuorassa ovenrakoon. Tyttärensäkin ihmettelee ja on alkanut matkia tai jotain sinne päin. Eli ääntä riittää. On muuten Razor Sharpilla todella silkkinen turkki ja lyhyt.

torstai 6. marraskuuta 2008

Lupaava?


Saku kiittää ja kumartaa onnitteluista!

Eikös olekin lupaavan näköinen balineesi?

Pienempi poitsu. Kokoerona 100g. Ottaa kiinni veljeään hitaasti, mutta varmasti.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Palkintoja!



Tässä isompi pojista.
Nimiä en vielä ole päättänyt.
Onko tämä Swing line vai SleepWalk?











Pienempi pojista.











Blogipalkintoja on tullut Sultsinan ja Jalecat's kissaloista. Kiitos heille siitä, että ovat olleet kiinnostuneet höpinöistäni.



















Tunnustuksen mukana kulkee teksti:
Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1. Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen,
mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfäärin tehdyn
panostuksen johdosta, millä tahansa maailman kielellä.

2. Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja
sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi
sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3. Palkinnon saaja laittaa palkinnon logon blogiinsa.

4. Logo tulisi linkittää alkuperäiseen osoitteeseen.

5. Palkinnon saaja julkaisee säännöt blogissaan.


Eirenen kissat palkitsevat seuraavat viisi blogia:

Rimpulan ja Bingun blogi

Skazki kissalan blogi

Jalecat's kissalan blogi

Sultsinan blogi

Hanna ja Jani Karibialla

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

URK

Olo on väsynyt, mutta äärimmäisen tyytyväinen. Sain sentään paljon vastinetta viikonlopun muutaman tunnin yöunille.
Saku on nyt JUNIOR WINNER!!!
Molempina päivinä sama tulos eli EX 1, BIV, NOM, BIS ja tänään tosiaan tuo JW-titteliin oikeuttava voitto tuli. Aivan mieletöntä tuo värinparas valinta, koska ruskeanaamioita oli 7 molempina päivinä!! Mukana jopa upea WW08!!

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, että jaksaa nousta muutaman tunnin päästä töihin ja yllätys yllätys Diivalla on kiima! Huuto se vain voimistuu.

Kiitos Leenalle blogipalkinnosta ja palaan asiaan huomenna, kun on taju tallella.

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Kyyhkyläiset















Tämä pariskunta ei ole tarvinnut apua vaan hommat ovat hoituneet ihan itsestään.

Mahdollisten pentujen väriskaala on uroksilla
n, a, b, c, d, ja e.
Naarailla f, g, h, j, d ja e.

Näistä lisää sitten ajallaan.

Taas muutos suunnitelmiin eli Whisperin lähtee sittenkin asumaan Tornioon, kun olin jo aiemmin hänet sinne luvannut. Tulevat saamaan aivan uskomattoman ihanan kissan.















Tällainen typykkä on Salea tapaamassa.
"Sissi" on BAL f 21.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Valmiina maailmaan

Diivan pennut olivat tänään tehosterokotuksella ja samalla myös tutkittiin terveys. Whisperin painaa 1650g ja Force sekä Razor Sharp 1750g!! Terveitä veitikoita kaikin puolin ja koska tämä on Vekaran ainoa pentue ja näin tasaista laatua niin myös Whisperin jää kasvatukseen ainakin yhden pentueen ajaksi. Eli sijoituskotia etsitään. Onpahan hieman eri sukua sekä balineesi ja siamilais kasvatukseen.

Salella onkin morsian ja pääsevät todella hommiin tuota pikaa. Ne pakolliset esivalmistelut ovat käynnissä. Tämä tyttö onkin oikein kiltti ja jos onnistuvat niin tiedossa on pelkkiä balineeseja. Väreinä voi tulla lähes kaikkea.

Sandran pennut näyttäisi molemmat olevan balineeseja. Mikä tuuri! Yleensä on ollut täysin toisenlainen tilanne. Molemmat voisi olla sinisiä ja mahdollisesti kuviollisia.

maanantai 27. lokakuuta 2008

Anni toipuu

Se niistä kohdunsarvista. Kovin on hoiperteleva tyttönen vielä, mutta kyllä se siitä kunhan lääkeaineet poistuvat kehosta. Ei mitään yllätyksiä leikkauksessa.

Tänään tuli Zooplussalta ruokaa ja olikin paljon. Olen kyllä varsin tyytyväinen palveluun ja hintakin oli huomattavasti halvempi kuin täältä ostettuna.

Kovasti odotetaan Salen viimeisen morsiamen kiimaa. Pääsisi eroon pallukoistaan ja loppuisi se merkkailu.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Ajatuksia

Kiitos kaikille onnitteluista.
Kuollut pentu oli ollut jo jonkin aikaa kuollut eli sen pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä ja sen myös tiesin nähdessäni takajalan. Siksi uskalsin vetää aika rajustikin sillä vartalon läpimitta oli arviolta 4cm. Onneksi Sandra oli jo synnyttänyt aiemmin sillä muuten olisi voinut käydä huonosti. Nämä on näitä kurjia puolia, joita kasvattaja voi joutua kokemaan. Tämän olisin kyllä jättänyt kokematta sillä pentuhan suorastaan hajosi ja sitä näkyä en saa varmaa mielestäni pois ikinä!

Jo näistä parin päivän ikäisistä mussukoista näkee, että pojista tulee toooodella pitkiä poikia. Noh eipä muuta ollut oletettavissakaan, kun molemmat vanhemmista sellaisia ovat. Toinen on luultavasti ruskeanaamio, kun on jo nyt tullut hieman väriä. Toisellakin on, mutta hieman eri sävyisenä eli on joko kuviollinen tai sininaamio.

Anni pääsee kohdustaan eroon maanantaina ja tiistaina olisi Diivan pentujen tehosterokotus. En kuitenkaan vielä vie Rokki-poikaa rokotukselle, kun alin ikähän on se 8vkoa eli saa hieman vielä odottaa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Siinä taisivat olla

Eli ensimmäinen isokokoinen poika menetettiin. Jouduin vetämään jaloista ja oli todella suuri. Meinasi usko loppua, mutta vihdoin onnistuin Sandran supistusten auttamana. Kaksi elossa olevaa poikaa painoivat nekin yli 100g, mutta syntyivät sitten niin helposti, että plops vain. Uskoisin siinä olevan, mutta en niin tarkkaan ole vielä tutkinut Sandran masua. Emo voi hyvin kuten myös pojat. Maitoa emolla on runsaasti. Sen jo näki pojista, että ovat todella pitkiä. Karvanpituudesta en mene sanomaan mitään vielä.

Luulin viimeksi merkinneeni väärin Sandran astutusajankohdan, mutta nyt laitoin sen todellakin oikein ja näin vain kävi, että vuorokausia tuli 63!! Silti pennut ovat normaalikokoisia eikä keskosia. Aivan uskomatonta!

Synnytys alkamassa?

Siltä tosiaan näyttäisi. Sandra ei lähde synnytysboxista pois ja kehrää hyvin voimakkaasti. Vatsahierontaakin ottaa hyvin kiitollisena vastaan. Vatsa vääntelehtiikin aivan kummissa asennoissa, joka myös viittaisi, että ovat siellä tulollaan. Viimeksi kaikki meni hyvin ja tiineysvuorokausia olisi tänään saman verran eli huikeat 63vrk!!! Ketään naaraistani ei ole saanut pentuja "valmiiksi" tuossa ajassa.

Diivan kiima se vain yltyy ja huutelee hyvinkin kärsimättömästi, että: "Täällä minä olen senkin tyhmät kollit! Ettekö kuule! No huudan vielä kovemmin jos vaikka löytäisitte luokseni!" Eli ääntä riittää.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Sandra D

No niin kohta olisi aika Sandran synnyttää ja koska viimeksi synnytti 64-65vrk:n kohdalla niin oletettavasti ennen viikonloppua tai sen aikana olisi pikku Sanda-Sale vauvoja. Luultavasti ei isoa pentuetta ole tulossa, joka on ihan hyvä, mutta tulisi edes yksi hyvä yksilö kasvatukseen.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Terveisiä Tampereen liittokokouksesta

Paljon tuli asioita päätettyä hyvässä rakentavassa hengessä. Oikein mukava kokemus näin ensikertalaisen silmissä.

Anni on löytänyt kodin ja yllätys yllätys hän pääsee Hassun ja Lulun kaveriksi Lohjalle. Eipä olisi voinut parempaa kotia löytää!!

Varasin aikaa eläinlääkäriltä Annin sterilointiin ja sanoin näin, että: " varaan ajan kissalle sterilointiin". Hoitsu sanoi, että: "eka aika olisi seuraavalla viikolla ja onko kyse uroksesta vai naaraasta"!!! En voinut muuta, kun sanoa, etten vielä ole vienyt kollia steriloitavaksi. Että näin...

Sitten on vielä pakko kertoa tämä edellisiltainen juttu, kun poikani kysyi, että saisiko hän mennä nukkumaan minun sänkyyn? No sanoin, että saat toki, mutta et sinä siellä voi nukkua.... Nooh seuraavana aamuna sitten kysyin, että kauanko olit? Poika sanoi siihen, että: "puoli tuntia". Diivan pennut olivat leikkineet varpailla, polvilla, hiuksilla ja menneet edestakaisin ylitse. Joo kyllähän minä tuon tiesin, siksi mukamas Rokki-pojan takia olkkarissa nukun;-))

tiistai 14. lokakuuta 2008

Taas yksi näyttely takana

Ja voi pojat...kyllä olikin raskas viikonloppu. Tuli yhteensä 6 tuntia nukuttua koko viikonloppuna. Ja kroppa oireilee vähän joka tavalla unenpuutetta ja rasitusta, mutta nyt onkin aikaa hieman levätä. Lauantaina olisi liittokokous, mutta uskoisin siihen mennessä saavani takaisin tätä unenpuutetta.

Rokki-poika voi paksusti ja ruoka maistuu todella hyvin. Juoksuharjoituksia harjoittelee innoissaan ja seurustelee muiden kissojen kanssa. Tästä pojasta tulee todella itsepäinen "pirulainen". Vieläkin näyttäisi, että olisi ihan yksivärinen. Kuvio päässä on epäselvä eikä sitä ole selässä tai kyljissä. Alempana vatsassa voi nähdä täpliä. Alustavasti rekkaan pojan punaiseksi ja vaihdan sitten jos on tarvetta. DNA-testiä taas taidan tarvita niin asia tulisi selville heti.

Diivalla on jo kolmas kiima aluillaan pentujen jälkeen. Pennut ovat olleet täysin terveitä, etkä rokotuksestakaan tullut mitään oireita. Tehosterokotus olisi kuun viimeisellä viikolla ja Rokki-poika saa tulla samalla ensimmäiseensä, kun hänellä ei ole mitään vasta-aineita, kun ei ole saanut emonmaitoa kuin ihan pikkuisen Diivalta.

Turokin näyttelyyn olenkin lähdössä suurella kokoonpanolla eli mukaan tulevat Diiva, Saku, Razor Sharp, Sulo ja Kiselle. Toivottavasti saan edes tämän kerran kasvattajaluokan täyteen. Kiselle on nyt upeassa näyttelykunnossa eli se pyöreys on hävinnyt kokonaan ja turkki kiiltää ja on aivan mahtava. En edes muista koska olisin sen viimeksi pessyt ja silti se on todella kiiltävä ja silkkinen.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Nopea reissu

Se kävi nopeasti eli Diiva pentuineen saivat kolmos-rokotteen ja samalla tarkistettiin muutenkin pentujen terveys ja kaikki oli oikein hyvin. Whisperin osoitti taas sitä kylmänrauhallista viisautta ja oli kuin kotonaan. Force päästi sellaisia kiljahduksia, että hieman naurutti ja Razor oli eniten ennakkoluuloinen. Rokote meni kyllä niin, että ei edes huomannut, mutta tutkiminen oli hieman hankalaa tytön laittaessa vastaan. Sakulta otettiin fiv-ja felv-testit, jotka olivat negatiiviset. Kuinka tuo ehtiikään eli tuon 5 min matkan aikana peräpää vuosi ja poitsu oli häntä märkänä. Voi pojat mikä löyhkä!! Miksi jo näin nuorena on aloittanut tuon ruiskutuksen.

Näyttelystä

Lauantaina Sulo ja Sale kilpailivat keskenään paneelissa, jonka Sulo voitti. En muista koska olisi ollut paneelissa balineesit kisaamassa keskenään. Aivan kummallista ja kun niitä uroksia oli kuitenkin mistä valita molemmilla tuomareilla. Salen sisko Shania veti heti aamulla jo niin monta hernettä nokkaan, että päivästä tuli varsin stressaava kotonaan viihtyvälle neitokaiselle. Tässä syy miksi kannattaa aloittaa jo pennusta asti käymään näyttelyssä niin kissa saa kokemusta eikä sitten stressaa niin voimakkaasti.

Tuosta tulikin mieleeni, että pitääkin ilmoittaa Diivan tytär turokin näyttelyyn. Razor Sharp vaikuttaa sellaiselta, että pitää hieman tehdä töitä, että toinen osaa suhtautua uusiin asioihin oikealla tavalla. Aivan erilainen kuin veljensä.

Sunnuntaina sitten Sulo ja Saku pääsivät paneeliin ja Sulo oli voittaja Sakun hävitessä pömppövatsansa kanssa. Nyt pitääkin panostaa tuohon Sakun turkkiin. Luulen, että hormonitoiminta aiheuttaa kiusaa eli turkki on avoin, erittäin karhea ja rasvainen vaikka mitä sille tekisin.

Nyt pitää lähteä pyydystämään kissoja eläinlääkärin vastaanotolle rokotuksille ja testeille.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Itse "piru"

Niin noh onneksi vain äänellisesti. Siis Salen morsian ei tullut tiineeksi viime kerralla, jos edes kunnon astumista edes oli ja nyt tuo "pirulainen" on lannistettu minun pienoisella avustuksella. Useamman kerran jo.

Siis en ole kyllä ikinä tavannut noin vaikeaa astuttavaa!! Ja voi pojat miten paha ääni lähtee yhdestä kissasta ja voisi sanoa, että on kuin "piru olisi irti". Näkee, että toista pelottaa ja siksi varmaan antaa kuulua, mutta käytös ei ole kuitenkaan mitenkään hyökkäävää vaan ihan kiltti kilppari. Jos tästä syntyy pentuja niin niiden täytyy olla superpitkiä sekä vartalosta että hännästä.

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Rokki-poika

Kaikki näyttäisi olevan taas hyvin. Huh...että helpottaa. Noin nuoren elämä on kuitenkin niin hauras.
Tietysti työtä teettää vielä, kun on täysin keinoruokinnassa, mutta nopeasti hän tuosta kasvaa ja oppii itse syömään.

Poikani naureskeli tuossa pari päivää sitten, kun välillä hiustenkuivaajalla poikaa kuivattelin ja välillä sylissä paijailin. No tarvitsee pikkuinen myös hellyyttä, kun ei sitä liiemmin vielä emoltaan saa. Olenkin tuossa yrittänyt herätellä niitä puuttuvia vaistoja ja kyllä siellä on jotain Anninkin sisällä heräämässä.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Parempaan päin

Nyt ei tarvitse enää letku syöttää vaan Rokki-poika on tosi halukas syökään ruiskusta ja tosiaan syö eikä vain lussuta. Noin tunnin välein poju huutaa ruokaa syöden 3-5 ml ja se on pysynyt jopa sisällä. Eli hyvältä näyttää. Olen eilisestä asti antanut Inupect Fortea maidon seassa. Huomasin myös, että korvike oli muutamia kuukausia vanhaa. Tiedä sitten mikä vaikutus sillä on ollut.

Tuossa aiemmin Rokin huutaessa ruokaa Anni-emo se vain pyydysti kärpästä eli se niistä emonvaistoista. Niin tai sitten luottaa minuun, että saan pojan hiljaiseksi.

torstai 25. syyskuuta 2008

Eteenpäin

Mennään vielä ja töitä teettää Rokki-pojan hoitaminen. Hieman paremmalta näyttäisi, mutta jatkan tehohoitoa kunnes olen varma, että poitsu on kunnossa. Raukka on kuin neulatyyny ja varmaan arka niska ja siksi aionkin enemmän letkuttaa vesi+ripulipotilaalle tarkoitettua ravintoseosta (en nyt muista nimeä, kun oli niin vaikea ja pitkä). Uloste on kuitenkin paljon kiinteämpää, mutta ei vielä normaalia.

Ei tästäkään tulisi mitään jos olisin 8 tuntia töissä. Nyt voin jopa kesken töiden käydä antamassa maitosatsin pennulle. Uni tosiaan on jäänyt hyvin katkonaiseksi, mutta toisaalta olenhan siihen tottunut. Ennen Tampereen näyttelyä pitäisi opettaa pentu tuttipullosta juomaan niin tytär pärjää hoitamisessa ja saa emo pissattaa. No onneksi siihen on vielä aikaa.

Diivan pennun rekkarit tulivat...JEEE.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Epävarmuutta

Rokki-pojalle tuli sitten niin ärhäkkä ripuli, että olen nesteyttänyt eilisestä asti tunnin välein. Nyt jo näyttää hieman paremmalta, mutta ulosteen kiinteydestä ei voi vielä puhua. Lähes tulkoon samanlaisena tulee ulos kuin on sisälle mennyt. Pitää vaihtaa korviketta josko se auttaisi. Silicaa menee myös maidon mukana hieman ja siitä näyttäisi olevan hieman apua. Toivottavasti pahin olisi nyt takanapäin. Ilman ahkeraa nesteytystä rokki-poika ei olisi enää täällä.

Omaksi turvaksi myös Anni saa vain katsoa pentuaan ja saa hoitohommat takaisin, kun pentu on siinä kunnossa. Raukka oli joutunut Annin kuljetettavaksi, kun emo oli niin hysteerinen huutavan pennun kanssa. Onni onnettomuudessa, ettei tipahtanut esimerkiksi rappujen puoliväliin.

Voi kun tämä kasvatus on niin ihanaa!! Eipä ole ennen tällaista tapahtunut. Kaikki olisi niin helppoa jos kaikki menisi kuten Diivan pentujen kanssa. Eli ei mitään ongelmia, paitsi tietty keisarointi, mutta muuten niin helppo pentue että tahtoo lisää näitä!!

Nyt voin sanoa, että onneksi ei ole enempää tässä pentueessa. Sinappi-ripulin löyhkä edelleen leijuu olkkarissa ja tämä kaikki haju vain yhdestä pennusta. Kokemuksia aiheesta otan kiitollisuudella vastaan.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Takaisin

Siirsin Rokki-pojan takaisin emonsa luo, koska Diivalla alkoi kiima ja siitä pennun vatsa meni hieman löysälle. Niin ja eihän Diiva oma-aloitteisesti imettänyt vaan aina kun siirsin pennun nisälle niin malttoi hetken olla aloillaan eli oli lähes tulkoon kokonaan käsiruokinnassa. Diivan pennut taas ovat sen verran isoja, että aloin jo hieman pelätä Rokki-pojan turvallisuutta, kun raitapöksypojat erityisesti ilkikurinen Force kävi ajoittain ns. leikkimässä pikkuisen kanssa. Forcen tuntien leikki ei aina ole niin rauhallista ja hampaissa on yllättävän paljon voimaa.

Anni otti pennun vastaan kuin hän ei olisi poissa ollutkaan. Hoivaa ja pesee. Piirre, joka on jäänyt pois on se levottomuus. Nyt hän on ihan rauhallinen ja nauttii pennustaan. Rokki-poika nauttii myös sillä vaikka nisistä ei tule maitoa niin hän kehrää emonsa rinnalla ja silmin nähden nauttii läheisyydestä.

Kävin Sandran luona ja kovasti on tiineenä. Sydämenkuvia leijuu joka puolella ja ne oli melkein nähtävissä. Niin tyyni ja onnellisen oloinen tyttö. Onni-poika siellä taas kerran sai ihmeellisen kohtauksen, kun otin pojan syliini vatsa ylöspäin, katsoin silmiin niin johan käpälä heilui. En ymmärrä mikä siinä on, että Onni ei pidä tuosta asennosta ja kokee lähes tulkoon loukkaukseksi sen ja antaa käpälän heilua. Toivottavasti tuomari ei tee sitä pirokin näyttelyssä.

Salella kävi morsian ja aika näyttää tuliko tuloksia. Hajut ainakin jäi saunaan!

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Päätöksiä

Tulin eilen illalla siihen tulokseen, että on parasta siirtää "Puniikki" Diivan hoitoon. Annilta ei tullut tipan tippaa maitoa ja nyt jo "maitopahkurat" olivat pienentyneet todella paljon. Nisätkään eivät enää punoittaneet.

Ei varmaan pitäisi kutsua poikaa "Puniikiksi", kun se nimi voi vielä jäädä ja on aika kamala nimi, mutta kun hän näyttää siltä;-)).

Kyllä oli pennut ihmeissään rääkyvästä piipertäjästä. Karvat pystyssä hieman haistelivat alussa. Laitoin Pennun Diivan nisälle ja hieman pidin makuuasennossa niin johan kävi ilmi, ettei ole punainen blondi vaan imi kuin viimeistä päivää ja oli tyytyväinen. HUOM. hiljainen ja tyytyväinen!! Vihdoin loppui se kiljuminen.

Eihän Diivakaan heti ole valmis emoksi vaan siirsin useamman kerran pennun nisälle ja nyt päivällä sinne muiden sekaan vain. Koomisen näköistä, kun pennut ovat jo niin isoja ja sitten tuollainen pikkuinen "Puniikki" punkkari siellä joukossa. Nyt jo Diiva pissatti ja pesi pennun, mutta vielä on hieman tekemistä, että omaehtoisesti menisi imettämään häntä. Uskon kyllä siinäkin tapahtuvan mullistavia edistyksiä koko ajan.

Anni ei ole moksiskaan muutoksista elämässään ja valuttaa vielä verta. Tiedä sitten mikä bakteeri siellä on, kun iso musta kuollut pentu oli sen verran mätänemistilassa. No onhan tuota antibioottikuuria vielä monta päivää jäljellä.

Dumbo on saanut "hullu katti"-tittelin pojaltani. Ihan vain naruleikkien vuoksi ja hänestä on tullut kiusanhenki. No ei niinkään pahassa mielessä, mutta tekee sellaista pientä jäynää koko ajan.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Keinoemona

En kyllä ymmärrä miksi maitoa ei tule vaikka nisät ovat täynnä. Mahtaako annetuilla lääkkeillä olla jotain vaikutusta asiaan. Tiedä sitä sitten, mutta pentu on joko punainen blondi tai nisistä ei yksinkertaisesti vain tule mitään. Eli on ympärivuorokautisessa keinoruokinnassa ja syökin suhteellisen paljon kerralla verraten painoonsa, mutta en ala rajoittaa määrässä. Eiköhän pentu lakkaa syömästä tultuaan täyteen. Välillä ruokintaväli on jopa 4 tuntia, mutta 2-3 tuntia on se vakio.

Anni etsii varmaan kuollutta pentuaan tai jotain, kun kävelee ympäriinsä kutsuen jotain. Vähän kuin olisi kiima, mutta sitä en usko. Pennun kuviosta sen verran, että on joko yksivärinen tai tiketti.

Nyt täytyy mennä napsimaan kuvia Diivan pennuista.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Vihdoin tämä piina on ohi.

Tultiin juuri eläinlääkäristä, jossa Anni sai Partoxinia useamman kerran. Elävää siellä ei enää ollut vaan iso kuollut. Siinä tarvittiin 3 ihmistä, että saatiin pää tulemaan ulos. Voi Anni raukka...kyllä mahtoi tehdä kipeää ja saikin kipupiikin. Pentu oli kaikin puolin mallikelpoinen, mutta on ollut kuolleena jo jonkin aikaa ja oli ilman sikiöpussia. No enää ei Annin tarvitse vastaavaa kokea vaan hänet steriloidaan kunhan tästä toipuu.

Jospa hän nyt keskittyisi ainokaiseen ja malttaisi alkaa imettämään. Nisät ovat ainakin aivan täynnä. Dumbo rauhoittaa Annia ja makoilee pesässä lämmittämässä.

Mikäköhän teki ne liikkeet, jotka tunsin hieroessani Annin vatsaa?? Kaasua suolistossa? No pääasia, että kaikki on nyt hyvin ja kohtu tyhjä. Tulipahan samalla hyvät röntgenkuvat lonkasta, jotka ovat täydelliset.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Yksi ulkona

Varhain aamulla Anni päätti sitten synnyttää ja yksi punainen pitkäkarva uros on tullut. Syy tulehdukseen selvisi myös. Eli kohdussa oli kehittymätön pentu. Hahmosta näki kallon muotoa, mutta eipä juuri muuta.

Vielä kohdussa on ainakin 1 pentu, mutta syntynyt pentu häiritsee selvästi Annia, eikä hän malta keskittyä muuhun kuin hoivaamiseen.

Voisi sanoa, että kaikkeni kyllä olen tehnyt, että päästiin tähän pisteeseen. Vatsahierontaa illalla ja synnyttäessä. Lisää selkeästi supistuksia ehkä sen vuoksi, että pitää pennut liikkeellä. En olisi ikinä uskonut, että Anni olisi vatsa pystyssä ketarat levällään nauttien täysin hieroessani vatsaa. Aiheuttikin todella voimakkaat supistukset.

Väsyttää niin paljon, että silmät menee väkisin kiinni ja täytyy kuitenkin päivystää jos supistukset taas alkaisivat. Jos vaikka taas alkaisin hieromaan vatsaa.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Vihdoinkin

Nyt se sitten on testattu ja Saku on ruskeanaamio. Test results B/B= this cat is seal and does not carry brown (chocolate) or cinnamon.

Kävin Vekaraa moikkaamassa ja on se hienoa, kun hormoninopistaan päästessään alkaa taas se vauva-vaihe. Hienoa, että nauttii elämästään täysin ja ympärillä on rakastavia ihmisiä ja sosiaalisia kissoja.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Kiirettä pitää

Niin aina silloin tällöin ja nyt todellakin on paljon asioita meneillään.

Anni vuotaa hieman märkää ja on lääkityksellä. Konsultoin ell ja leikkausvalmiudessa ollaan. Odotellaan perjantaihin, jolloin päätetään mitä tehdään. Muuten tytössä ei näy päällepäin mitään merkkejä tulehduksesta. Toisaalta eipä näkynyt Kisellessäkään. Vaikea päättää mikä olisi se oikea päivä leikata, mutta ainakin tiedetään kohdussa tulehdusta olevan ja siksi ei odoteta turhaan. Toivottavasti lääkitys auttaa hieman ja Anni pystyisi itse synnyttämään.

Kuvia Diivan pennuista tulee heti kun vain ehdin. Pennut voivat hyvin ja pulleasti;-))
Tyttö on sellainen huutaja, että heti syliin otettaessa avaa sanaisen arkkunsa ja sulkee sen kun pääsee pois. Force on sellainen veitikka ehkä jopa hieman ilkikurinen. Whisperin on viisaamman oloinen, mutta toisaalta eilen illalla juttelin pitkään toisen kanssa ja sitten huomasin, että olikin väärä eli hyvin ovat saman näköisiä ja oloisia. Eläväisiä veitikoita.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Ajatuksia

Taitaa olla Annilta tulossa jotain punaisia tyttösiä tai poikia. Sen verran rauhallisempia. No eihän sitä noin ihan voi ennustaa, mutta omia ajatuksiani vain. Taisi se hetkellinen vuoto olla seurausta supistuksista, joita oli taannoin hieman liiankin rajuina. Nyt ovat onneksi loppuneet ja kaikki näyttää olevan hyvin. Toivotaan...

Omenashow jatkuu ja tulee jatkumaan ties kuinka kauan. Ne kasvaa yön aikana uudestaan eikä näin lopu ollenkaan. Taidan kohta nähdä painajaisia.

torstai 4. syyskuuta 2008

Sama pää kesät talvet

Joo, että voi ihminen olla jäässä!! Tai muissa ajatuksissa. Miten saatoin otattaa aivan turhan testin. Menin varmaan sekaisin, kun osa kissoista joista testit otettiin piti ottaa juuri tuo diluutio testi. No täytyy sanoa, että hieman on ollut muita asioita mietittävänä myös.

Annilta tuli vähän valkoista paksua vuotoa. Ei kyllä millekään haissut, mutta en pidä tästä sitten ollenkaan. Epäily tulehduksesta kohdussa ei ole niitä kaikkein mukavimpia asioita. En kylläkään sen jälkeen ole havainnut vastaavaa. Muuten Anni on kyllä pirteä eikä vilkkareita näy ja syö hyvin sekä leikkii.

Diivan pojat leikkitappelevat hyvinkin tosissaan ja äänekkäästi. Kauhea huuto ja hännät pulloharjana hyökkäävät toistensa niskaan. Pitääkin yrittää ottaa kuvia tuollaisesta sessiosta. Tietysti se ei tule onnistumaan ellei sitten vähän väliä käy kamera kourassa kurkkimassa tilanteita.

Omppusavotta alkaa tänään eli aion tehdä mehua, koska se menee taatusti. Samalla kun saan kerättyä puut tyhjäksi niin leikkaan niitä myös. Muuten tulevat olkkarin ikkunasta sisälle.

tiistai 2. syyskuuta 2008

DNA-testi

Siis vielä ei selvinnyt mitään, kun olin otattanut väärän testin. Selvisi vain, että ei ole sininen tai lila. Eli vielä odotetaan.

Yritetään vielä toipua Razzlen muutosta (narua ollaan heitelty Dumbolle niin, että käsi on aivan kipeä) ja Razzlekin on ollut hyvin ihmeissään uudessa kodissa.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

No niin, että näin!


Toinen pojista merkkasi puhelimeni!! Eli tänään täytyy lähteä ostamaan uutta. Ei tuollaisella voi puhua, kun löyhkä vie tajun! Nooh... halpisversio on ja pudonnutkin useita kertoja eli ei sen kummoista rahallista vahinkoa tällä kertaa. Olinkin jo ajatellut uuden hankintaa. On se hienoa, kun pojat ne päättävät puolestani. Diiva kyllä tykästyi siihen!

Pennuista uusia kuvia odotettavissa tämän päivän aikaan. Annistakin sain kivan kuvan ja kuinkas muuten niin Kisellen kanssa kylki kyljessä. Onneksi ei enää luule synnyttävänsä ihan heti.

Pennut ovat itsenäisesti alkaneet syömään kiinteää ja nyt on vahinkopissoja löytynyt sieltä täältä. Miksi aina jonkin pesän päällä tai vastaavan!? Pyykkiä piisaa ja siivoamista.

perjantai 29. elokuuta 2008

Liian painava?

Sulon käyttämä kiipeilypuun taso hajosi. Eli onko poika liian painava? No ei sentään, mutta ei näköjään kestänyt tuo versio. Se on sellainen taso, jossa on reikä keskellä ja näin tulee mukavan pehmeä nukkuma alusta. Se onkin ollut ahkerassa käytössä. Saku on todennäköisesti taas päästellyt hajumerkkejään. Ei uskoisi, kun itse poitsu on kuin viilipytty. Ei kyllä stressaa mistään. Hyvähän se on näyttelyitäkin ajatellen. Uusi nimi Sakulle on syöppö. Kaikki kelpaa vaikka juuri olisi syönyt.

Rakas Razzle löysi myös oman kodin ja muuttaa viikonlopun jälkeen. Parasta kotia odotti ja sen myös sai! Tulee niin poikaa ikävä. On hän niin hyvä tyyppi!

Hieman nyt askarruttaa miten tuon Annin synnytystä hoitaa pitäisi. Kisellen pitää olla kuitenkin aivan vieressä, kun hän on niin mamissa kiinni. Eli Anni rauhoittuu vain Kisellen ollessa lähellä. Kiselle saa sellaisia hepulikohtauksia, että ihan ihmettelen. Tuntuu kuin hän itsekin ihmettelisi. Oikea vauhtimamma!

Anni on nyt sitä mieltä, että synnytys alkaa aivan pian. Komentaa Razzlea synnytysboxiin ja muutenkin käyttäytyy levottomasti. Pennut siellä vatsassa vain menevät kuperkeikkaa, jonka vuoksi Anni luulee niiden haluavan jo pois.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Uusi nimi

Nyt täytyy kyllä nimetä Saku uudestaan. Haisuli olisi osuvampi nimi. Taisi tulla anaalirauhasista nesteitä ja Sulo sekosi aivan täysin. Meinasi purra karvanopat mennessään. Saku vain ihmetteli, kun toinen on nokka persuksissa kiinni. Nooh...siivoamalla nekin tuoksut lähti ja nyt on rauha maassa.

Nyt täytyy oikein tosissaan keksiä Dumbolle jotain ajanvietettä. Tuntuu, että toinen on aivan tylsistynyt. Kuljettelee naruaan pitkin kämppää ja me ihmiset sitä heitellään minkä ehditään. Kiusaa muita ja yrittää jopa leikkiä meidän varpailla. Eli selkeästi tylsistynyt.

Anni ei oikein pysty itse enää hoitamaan hygieniapuoltaan ja meneekin anovasti vessareissun jälkeen mamin luo putsaukseen. Ruoka ainakin maistuu ja sitä pyydetään jatkuvasti lisää.

maanantai 25. elokuuta 2008

Palautumista

Taas yksi näyttelyviikonloppu takana ja voisin sanoa, että näin väsynyt en ole ollut sitten pitkään aikaan. Olo on kuin humalaisella, mutta voin kuvitella muillakin olleen hyvin rasittava viikonloppu. Lauantaina kävi kuten olin odottanut eli Saku sai EX 1 ja sunnuntaina kävikin hieman yllätys, kun Saku oli värin paras ja tuomarin paras ja EX 1 vaikka siitäkin oli taistelu.

Raution kommentti Sakun väristä oli maitosuklaan ja talous-suklaan sekoitus. Friskovecin kommentti oli, että ehdottomasti suklaa vaikka onkin tumma. Tuomarioppilaana olleen Edströmin mielestä on ruskeanaamio. Mielenkiintoista saada loppuviikosta tietää asian todellinen laita. Vapaasti saa itse kukin sanoa kommenttinsa väristä.

Mieleeni jäi Friskovecin kommentti neloskategorian kissoista, jossa hän ylisti suomalaisten nykyistä ja tulevaa kasvatuksen tasoa. Vertailunkohteena oli maat, joissa hän on tuomaroinut. Taisin saada hänen aamuisen huonon tuulensa vaihtumaan tarjoamalla aina vain kokista ja kehoittamalla häntä myös juomaan sitä. Kyllähän jokainen on huonolla tuulella jos on väsynyt ja alhainen verenpaine.

Näin pitkäksi näyttely ei saisi venyä, mutta ainahan sitä jotain yllätyksiä voi sattua. Viikonloppuna sain jopa 5 tuntia nukuttua yhteensä. Sunnuntain paluumatkalla olin jo niin väsynyt, että silmät seisoi päässä, mutta eivät menneet kiinni. Onneksi!

Ihania kissoja, joista muutamat olisin hyvinkin mielelläni kaapannut mukaani. Tilava näyttelypaikka, joka samalla tarkoitti paljon kävelyä ja kipeitä jalkoja. Happi loppui iltapäivällä ja piti itsekin taistella pyörtymistä vastaan. Lyhyt matka autoille, joka on aina plussaa.

Huomaa, että on väsynyt, kun ajatus harhailee eikä tekstistä tule niin yhtenäistä.

Diivan pennut ovat vallanneet koko makkarini ja juosta viipeltää hyvinkin varmoin askelin. Otan uudet kuvat heti, kun vain kykenen. Raitapöksypojissa huomaan pienen eron, että erottaa toisistaan, mutta eipä juuri isoa.

torstai 21. elokuuta 2008

Öinen kohtaaminen

Yöllä kävelin töissä pimeässä ja kuulin vain läts...läts...läts... Mietin, että mistä tuollainen ääni oikein tulee, enkä yhdistänyt ääntä mihinkään. Taas kuului läts...läts...läts...kunnes juuri ja juuri pystyin väistämään maassa kulkevaa sammakkoa. Sammakko oli onnekas, ettei päätynyt jalkani alle ja taas kuului läts...läts...läts.

Annin kanssa ollaan puhuttu, ettei sitten enempää pentuja kuin 4. Sen verran monta pentuetta on suunnitteilla, että jos sitten kappalemäärä olisi pienempi.

Diivan pennut ottavat kovin kontaktia minuun ja tulevat nuuhkimaan ja halimaan. Diiva tietysti mäkättää, ettei liian kauas, mutta ei ne oikein halua enää totella.

Pitäisi pestä Saku, kun poju on niin rasvainen. Lähetin eilen DNA-testin Australiaan niin selviää onko Saku todella suklaa vai ruskeanaamio. Ei sillä minulle ole väliä, mutta saataisiin selville se ennen aikuisikää.

Viikonlopun näyttelystä en suurta menestystä odota. Johtuen tuomareista, sillä olen vain huomannut, etteivät pidä kissoistani.

tiistai 19. elokuuta 2008

Makkaroita?!





Kuvassa Force esittelee varpaitaan.













No niin eikös ole tyypillinen kilppari?













Whisperin läskipussukkansa kanssa. Kylläpäs käteni näyttääkin pieneltä.

Luonto hoitaa

Niinhän siinä lähes aina käy. Aiemmat äänet olivat varmaan Sandran yrityksiä hätistää Sale pois. Piti ihan tarkistaa, että onko Sandralla kiima ollenkaan. Onhan sillä ja nyt onkin aivan toinen ääni kellossa. Sale vie ja Sandra vikisee! Hienosti on Sale hoitanut hommansa. Aluksi antoi vain toisen kiukutella ja sitten, kun aika oli kypsä meni ja otti Sandran itselleen. Nyt olen jo todistanut muutamia astumisia. Luulen niitä kyllä olleen hieman enemmän, kun pariskunta on lopen uupuneet.

Nyt ne sitten viimein lähtivät tutustumaan ympäristöön. Diivan pennut siis ja emo kantaa tunnollisesti takaisin, puolen kilon mötiköitä. Täytyykin ottaa kuva niistä läskimahoista. Täyttä makkaraa!

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Lemmenpari saunassa

Siis Sleazy Slide ja Sandra hurvittelevat ja äänistä päätellen siellä on jotain myös tapahtunut. Toivottavasti tulee myös tuloksia, kun on tuo Sale osoittanut kovin kollimaisia piirteitä. Shania siskonsa kanssa ovat tulossa toivottavasti Tampereen näyttelyyn. Shaniasta onkin kehittynyt todella näyttävä tyttönen. Näen monien sukulaisten hyvä piirteitä hänessä ja luonteeltaankin on rohkea.

perjantai 15. elokuuta 2008

Pentujen värit

Näyttäisi, että pojat olisivat sinisiä raitapöksyä ja tyttö kilppari ilman raitoja. Saas nähdä kauanko tällä kertaa kestää rekkareiden saanti. Laitan tänään ne menemään.

Huomaa, että Dumbo kaipaa menoa ja meininkiä. Kuisaa Kiselleä ja kuljettelee kengän nauhaa ympäri kämppää. No Razzle on vielä kaverina, mutta toivottavasti hänkin löytäisi sen oikeanlaisen oman kodin. Hyvätapainen poika on kaikin puolin ja oikea sydäntenvalloittaja sylipoika.

Veerallakin alkoi kiimat. Toivottavasti pysyvät kohtuuden rajoissa, ettei niin usein niitä tulisi.

Eilen tuuli niin kovaa, että omenapuista on tippunut paljon omppuja maahan, mutta puissakin on vielä todella paljon. Jos joku kaipaa esim. hevosille niin eiköhän täältä löydy.

tiistai 12. elokuuta 2008

Mun mussukka!

Sain tällaisen mun mussukka kuvan photo by Aleksandr Mikhailov. Saku otti näyttelyn kyllä niin rennosti, mutta kuumuus varmaan vaikutti siihen.

Käytiin tänään Sulon kanssa rokotuksella ja kun tultiin kotiin niin Saku alkoi ensimmäistä kertaa ihan tosissaan astumaan Suloa. Otti kiinni ihan mistä sai ja hirmuinen murahtelu koko ajan. No nyt tilanteet ovat jo hieman rauhoittuneet.

Diivan pennut ovat kolminkertaistaneet painot kahdessa viikossa!!! Makkarapötkylän näköisiä ja todella uteliaita pentuja.

maanantai 11. elokuuta 2008

No selvittiinhän sieltä hengissä

Tässä lauantain tulokset. Eli Sulo valmistui IC:ksi ja molemmat olivat myös kategorioiden voittajia. Sunnuntaina ei ihan näin hyvin mennyt, mutta Sulo sai sertinsä ja Saku hyvän arvostelun. Kumma kyllä Sakun suklaan väristä ei Noskova sanonut muuta kuin, että on vain tumma suklaa. Ei kuitenkaan ehdottanut ruskeaa, kuten on muutama sanonut.

Tultiin viimeisellä Seacat:llä ja Sulo oli automatkan puolivälissä sitä mieltä, ettei enää kestä vaan meidän piti ottaa Saku pois boxista. Saku nyt on niin rauhallinen haiseva kollinalku, ettei siitä juurikaan piitannut vaan nautiskeli saamastaan huomiosta.

Diivan pennut ovat kasvaneet hyvin ja alkavat kohta tutustumaan ympäristöön paremmin. Voi sitä tyttöä!! Tyypillinen kilppari.

perjantai 8. elokuuta 2008

Tallinnaan lähdössä

Pian lähdetään Sulon ja Sakun kanssa Tallinnaan. Ei tullut mikään mukava matkapäivä, kun sataa niin paljon. Meinaan pärjätä atlas 30 ja painoa siihen tulee 8kg. Toivotaan, että kestää. Käytiin juuri eilen heisimatolääkityksellä ja samalla punnittiin pojat. Saku painoi huimat 3,5kg ja Sulo 4,5kg. Sulo näyttää oikein näyttelykuntoiselta eli hoikka, mutta lihaksikas. Saa tulla jopa hieman lisää painoa niin ei silti haittaisi. Niin on pitkä poika! Sakulle taas on ruoka maistunut hieman ehkä liikaa, mutta en ala rajoittamaan sitä, kun jossain kohtaa se kuitenkin menee toisin päin. Hyvä vain, että ottaa hieman ympärilleen "lihasta", sitten kun tytöt alkaa olla mielessä niin eihän sitä ehdi edes syödä.

Annilla on selvästi ajoittain pahoinvointia ja täytyy oikein maanitella toinen syömään. Kaikilla mahdollisilla herkuilla ja sydän on se kaikkein maukkain hänelle.

Voihan vitalis. Kohta jo kyyti tulee ja minä vain juon kahvia ja kirjoittelen! Pakkauskin on vielä kesken. Kissoille on jo kaikki esillä, mutta kai sitä itsellekin jotain tarvitsen.

Olisi ollut mukava olla surokin sunnuntain näyttelyssä, kun siellä oli niin komea kollipoika. Näin kuvia Siltalan galleriassa ja mietin, että kukas tuo on!? No Satun kasvattihan se oli. Upea poika kerrassaan!

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Raskasta oli...

Kuten odotettavaa oli Kaapelitehtaan ilma ei kiertänyt sitten ollenkaan ja piti taistella, ettei taju lähtenyt. Muutaman kerran kävin happihyppelyllä, mutta savu oli siellä niin sakea, etten saanut edes henkeä.

Nooh... muuten oli mukava näyttely ja Sale oli tuomarin paras. Tuomari kehui, että oli paras balineesi, jonka on nähnyt sinä päivänä! Korvat täysin vaakatasossa ja ne siniset silmät ovat niin tyypikkäät. Niin kiltti ja niin ns. vihaisen näköiset silmät ja se ääni! Niin tyttömäinen! Sale onkin kehittynyt sitten viime näkemän ja olen kyllä todella tyytyväinen näkemääni.

Saku oli värin paras ja Veera ex 1. Sandra sai sertinsä vaikka turkki ei ollut kasvanut kunnolla takaisin niskaan, kun Vekara oli päässyt innoissaan järsimään kiiman aikana.

Diivan pennuilla silmät alkavat olla auki ja paino nousee hyvää vauhtia. Tänään pitäisi ottaa kuvia.

perjantai 1. elokuuta 2008

Näyttelyyn valmistuminen

Niin miten ollakaan, että se jää aina viime tippaan. No onhan tänään vielä aikaa. Joo pitäisi auto siivota ja vaikka mitä muutakin.
No mukaan ei lähde täältä kuin Saku ja sijoituksista parille mukaan täytyy muistaa ottaa tarpeelliset kamat. Veerakin tulee ja onkin tosi mukava nähdä miten on kehittynyt.

Pennuista tyttö ohitti toisen pojan painossa tosin vain 4:llä grammalla, mutta kuitenkin. Painavin poika ei ole kuin 4g painavampi tyttöä. Eli tasaista porukkaa. Pullukoita!! Ja voi luoja sitä huutoa mikä näistä lähtee. Sitä huudetaan jos emo ei ole sopivassa asennossa nisien kanssa tai vahingossa on päälle istumassa. Diiva on yrittänyt hiljentää tyttöä hieman liiankin kovakouraisesti, kun päässä on hampaan aiheuttama pieni patti.

Töihin pitäisi taas mennä yöksi, mutta pääsen varmaan siinä klo 4.30-5.00 viimeistään kotiin ja siinä ehtii vaikka mitä ennen kuin haen kyytiläiset mukaan. Eli taas olen näyttelyssä punasilmäisenä ja hieman ylikierroksilla. Varsin tuttu näkymä, mutta ei voi mitään, kun ei ole varaa ottaa palkattomia vapaita. No nuorena jaksaa;-)) Tai vanhenee kahta nopeammin....

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Määrätietoisia pentuja

Kyllä pikku pennuista voikin lähteä kova ääni! Varsinkin jos ei pääse sille parhaimmalle nisälle. Nyrkkitappeluksihan se menee ja Diiva koittaa rauhoittaa.

Molemmista pojista on tulossa joko ruskea tai sininaamioita. Nenunpäät ovat kivasti värittyneet ja tyttö taitaa olla kilppari. Ilmankos on niin määrätietoinen. Diiva hoitaa kyllä pissityksen vähän liiankin tehokkaasti. Aina kuin pentu huutaa niin ensin putsaa takapuolen ja sitten koko pennun. Niin vaikka olisi juuri niin tehnyt.

Olin ilmoittanut Sulon Rurokin näyttelyyn ja sitten huomasin, että rokotukset menee umpeen 21.8 ja Tallinnan reissun vuoksi en ehdi niitä otattamaan. No onneksi sain peruttua sen ilmoittautumisajan puitteissa niin joku muu sai sen paikan. Eli näinkin voi käydä. Aikaa olisi ollut kesälomalla, mutta muisti ei näköjään ollut asioiden tasalla. Nooh... eipä hätää menen vain yhden kisun kanssa sinne.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Pikku punkerot saivat painoa ensimmäisen vuorokauden aikana tyttö 20g ja pojat 16g. Eli tosi hyvin. Kuten kuvasta näkyy pulleita ovat vaikka syntyessään ovat laihoja luiruja. Nyt Diiva uskaltautuu pois pesästä, mutta kiiruhtaa heti takaisin pienenkin äänen kuullessaan.

Sehän olikin vaikeaa, kun tässä astutuksessa ei ollut kuulo tai näköhavaintoja. Astumisista vain jyrsitty niska todisteena, että on mahdollisesti jotain tapahtunut. En kuitenkaan usko astumisia olleen montaa kertaa. Ollaan kuitenkin oltu kuuloetäisyydellä lähes koko ajan.

Tarkastellessani pentuja niin olin havaitsevinani ainakin toisella pojista tummaa häivähdystä korvissa eli väriltään tulee olemaan joko ruskea tai sininaamio. Toista en enää pystynyt tarkastelemaan lähemmin, kun super emo Diiva esti yritykseni. No iltapunnituksen aikana uudestaan.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Perheonnea

Painoa on noussut tytöllä 12g ja pojilla 10g, eivätkä ole kuin puoli vuorokautta vanhoja!! Korviketta annoin vain silloin kuin tultiin kotiin ja Diivan alkaessa hoitamaan pikkuisia klo 23 ei ole minun tarvinnut huolehtia. Diiva ei ole poistunut pesästä vaan hoivaa pentuja kuin kalleimpia aarteitaan ja niitähän ne ovat. Minä vain huollan Diivaa antamalla ruokaa eteen, joka otetaan kiitollisuudella vastaan.
Enpä ole ennen kuullut puolen vuorokauden vanhojen pentujen kehräävän. No nyt olen!

Taisi tämä sektio olla aivan ajoissa ja jos olisin odottanut aamuun niin olisi ollut liian myöhäistä, ainakin poikien osalta.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Vihdoin täällä

Aamulla alkoi verinen vuoto ja puolen päivän aikaan näytti supistuksia tulevan, mutta sitten ei mitään. Mentiin sitten illalla päivystykseen ja ell ultrasi sydämet. Muutamalla oli hitaamman puoleiset ja koska vertakin tuli niin päädyttiin sektioon. Kohtu näytti oikein terveeltä eli ei mitään tulehdusta eikä virheasentoja pennuilla. Pentuja syntyi 2 poikaa ja 1 tyttö. Syytä supistusten loppumiseen ei löytynyt.

Paria pentua elvytettiin, mutta tyttö oli hyvissä voimissa heti. Pojatkin virkosivat ja voivat nyt oikein pirteästi.

lauantai 26. heinäkuuta 2008

Herrrrrmot menee!!!


Siis minulla! Onneksi verenpaineeni on todella alhainen, sillä tämän hermoilun jälkeen se on vähintään normaali.

Eli ei ole vielä pentuja. Liikkeitä on paljon ja maitoa tulee. Tuntuu kuin tulossa oleva pentu olisi kääntynyt, kun en tunne päätä enää tai sitten on vain sellaisessa asennossa, että se on piilossa. Diiva käy välillä petaamassa petiään, mutta kaiken kaikkiaan on hyvin rauhallinen eikä ole mitään vuotoa.

Tänään on ehkä 68 päivä astutuksesta, mutta jos astutus onkin tapahtunut päivää paria myöhemmin niin asian laita muuttuu totaalisesti. Silloin ei olisi mitään hätää vielä. No soitin jo päivystävälle ja neuvottiin odottamaan maanantai aamuun ellei sitten tule jotain hälyttävää ennen sitä. Ell sanoi, että se lasketaan viimeisestä astutuspäivästä. Minä olen kyllä aina laskenut ensimmäisestä. Kalenteria tutkiessani Diiva ja Vekara ovat muhinoineet korkeintaan 3-4 päivän ajan, mutta ei aktiivisesti. Tarkoittaa sitä, että astumisia ei ole ollut montaa. Silloin kun huomasin Diivan niskavauriot niin erotin pariskunnan, ennen sitä en ollut ollenkaan varma oliko edes astumisia tapahtunut.

Kommentteja kaipailen kiitollisuudella.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Nauru pidentää ikää

Jos tuo pitää paikkansa niin tuli ainakin muutama vuosi lisää.
Eli pyykkäsin ajatukset tietysti tulevassa synnytyksessä ja kuinka kävikään. Otin koneesta kaninkarva villatakin, joka oli kudottu todella ohuesta langasta ja sen läpi saattoi nähdä. No nyt se on minikokoinen ja todella huovutetun näköinen karvakasa. En voinut muuta kuin näyttää Jennille ja sitten me naurettiin...eikä ihan vähän.
En saata ymmärtää kuinka olen voinut laittaa kaninkarvaisen vaatteen normaali pesuun. En sentään ole ensimmäistä tai toistakaan kertaa pyykkäämässä saati sitä pesemässä. Eli syytän tulevaa synnytystä.

Siis ei ole vielä pentuja, mutta näyttää siltä kuin ihan koska vain. Ei ole vuotoa. Lie mitä ollut kosteus aiemmin, mutta ei sitä ollut paljoa. Korkeintaan pari tippaa kaiken kaikkiaan. No ihan hyvä, ettei liian aikaisin tulleet ja nyt saavat tulla ihan luvalla.

Sellainen piirre on tullut ilmi Diivassa, että tulee vatsani tai selkäni päälle makaamaan, kun ei normaalisti sellaista tee. Yleensä tulee vain viereen. Niin ja sitten se häntä vispaa...joo siis olen jo useita kertoja saanut naamaani piiskaniskun. Ei tunnu mukavalta.

Dumbosta on tullut kiusanhenki varsinkin Kiselleä kohtaan. Tai yrittääkö nousta ylemmäksi arvoasteikolla. No joka tapauksessa haastaa kisailuun Kiselleä aina ajoittain. No Kiselle on sellainen matami, ettei hänen yli kävellä. Ja hyvä niin pysyy jonkinlainen kuri Dumbollakin.

maanantai 21. heinäkuuta 2008

Hetkenä minä tahansa

Diivalta tulee pienoista kosteutta ja väri on aivan normaalin synnytyseritteen väristä. Eli eipä tässä muu auta, kun pitää rouvalle seuraa ja odottaa. Kova on kuhina vatsassa. Synnytyskanava on pienentynyt lähes olemattomiin. Ensimmäisenä tulevan pennun pienet liikkeet voi vielä tuntea. Ruoka ei maistu juurikaan enää, mutta edessä olevaan koitokseen nähden Diiva on hyvin rauhallinen.

Razzle poukkoilee kuin joku hyppyheikki. Leikkisän utelias kaveri. Joku onnellinen saa tästä pojusta todella hyvän kaverin itselleen.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Odotusta...

Niin sitähän tämä on ja ei tähän totu sitten millään, vaan jännittää miten kaikki tulee menemään. Hyvin näkee, että yksi pentu on jo asettunut tulemaan ensimmäisenä. Ja jos vertaa aiempaan Diivan pentueeseen niin ei tarvitse montaa päivää odotella. Viimeksi odotusta oli vain 64-65 vrk ja merkit näyttää samoin. Todella harvinaista, että simsku odottaa alle 66 vrk, kun yleensä menee 66-69 vrk.

Kisellen paino on laskenut normaaliksi ja syynä on varmaan kärpäsjahdit. Anni on mestari siinä, mutta Kiselle mennä viilettää myös rappusia ylös ja alas. Niin, että jos jollain on kissallaan paino ongelmia niin ei kun juoksuttaa rappusia ja jos ei ole niin päästää kärpäsiä apuriksi. Luonnollinen virike kissoille ja se myös toimii.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Sisustuspuuhissa

Laitoin illalla Diivalle synnytysboxin valmiiksi ja sitä hänen piti tietysti heti alkaa sisustamaan. Kaivoi ja siirteli pehmusteita välillä kuin testaten mukavuutta ja taisi loppujen lopuksi olla tyytyväinen.
Tämän sivuston kanssa on mennyt tovi jos toinenkin
http://www.huissin.net/
nyt voisikin uudistaa omia sivuja.

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Ahkera työntekijä


Tässä komeilee Eirenen Locura "Tekla", OSH n var ja alempana Eirenen Last change "Hilla", OSH a var. Kiitos Piritta upeista kuvista.
Siis kyse on S*Merlions King Kong Knock ja Eirenen Bella Rayn jälkeläisistä.

Olen niin ahkera, että vapaayönäkin menen töihin. No joo ihan vahingossa ja vapaapäivittäjä tuli hätistämään kotiin nukkumaan, mutta kyllä hieman nauratti. Meni sekin vapaayö harakoille!

Diivan vatsassa käy kova kuhina. Välillä tuntuu, että Diivaa ärsyttää pentujen liikkeet, jonka vuoksi heiluttelee häntäänsä hyvinkin äkäisesti. Nuku siinä sitten, kun voi piiskahännästä tulla päin näköä kesken unien. Jännä juttu sinällään, koska Diiva on hyvin tyytyväisen oloinen eikä millään lailla ärsyyntynyt, mutta se häntä tosiaan heiluu kuin vispilä. Oma arvioni on 2-4 pentua. Hieman vaikuttaa välillä olevan toispuoleinen, joka taas tarkoittaisi paritonta lukua. No se me nähdään ensi viikolla.

Niin ja tänään tuli Sandran pentujen rekkarit. Oltuaan vain 10 viikkoa matkalla! No tähän tulee varmaan parannus ensikuusta lähtien toisen SRK:n toimistovirkailijan myötä. Uskoisin ainakin.

torstai 10. heinäkuuta 2008

Liikkeitä vatsassa

Eilen ennen töihin menoa piti nukkua, mutta kerrankin Diiva oli rauhoittunut nukkumaan ja sain pidettyä kättäni vatsan päällä. Hentoja liikkeitä tuntui hyvin paljon. Tiedä sitten oliko se yksi ja sama pentu, koska en usko montaa sieltä syntyvän. Vatsa ei ole niin iso. Onhan tässä vielä aikaa pari viikkoa ja siinä ajassa ehtii kasvaa. No sen näkee sitten kun syntyvät.

Työtapaturmakin sattui heti toisena yönä. Nyt niska ei käänny toiselle puolelle ollenkaan.

Sakusta tulee kyllä iso poika. Vaikka joka päivä näen niin silti tuntuu aina vain suuremmalta.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Tyttö lähti

Niin on se haikeaa, kun pennut lähtevät eli tyttö lähti omaan kotiinsa ja poika jäi itkemään. No ei huolta ei hän kyllä kauaa ehdi kaivata siskoaan, kun on täällä sen verran kissaystäviä. Pennut siirtyivät alakertaan sunnuntaina ja Dumbo alkoi heti hoitamaan tuota hygieniapuolta oikein antaumuksella. Eipä siinä pennut osanneet pelätä isoiskää ja se oli kyllä todella hyvä. Anni ja Kiselle kiukuttelee ja katselee rappusten välistä, kuin jotain hirviöitä olisi tullut. Miten tällaisia pikkuisia voi joku pelätä?!

Sosiaalinen ja sylissäviihtyvä kehruukone olisi vielä kotiaan vailla.

Käytiin eläinlääkärissä ja Saku sai rabieksen sekä Anni sai sirun ja testattiin fiv ja felv.

Ai niin Sandrakin on muuttanut sijoituskotiin Onnin ja Vekaran luokse.

Rekkareita ei ole vielä tullut vaikka lähetin ne pentujen ollessa 5 viikkoa!!

maanantai 30. kesäkuuta 2008

Isrokin jälkimainingit

Hyvin meni viikonloppu. Sulo sai molempina päivinä sertinsä ja ollen myös BIS voittaja. Saku oli BIS lauantaina ja NOM sunnuntaina häviten aivan upealle itikselle. Ruoka oli hyvää ja näyttely hyvin järjestetty. Näyttely ei ollut järin iso ja siksi olikin hyvin tilaa.
Olin sittenkin ilmoittautunut assariksi, mutta hyvähän se oli niin ei aika käynyt pitkäksi.

Turokin järjestämä bussimatka oli äärimmäisen mukava ja toimiva....Suosittelen.

Hotellissa huoneeni oli baarin yläpuolella, joten nukuttua en juurikaan saanut ennen sulkemisaikaa, mutta pojat oli tyytyväisiä saadessaan nukkua vieressäni. Sulo nukkui poskeani vasten ja Saku jalkojeni välissä. Matka meni todella hyvin Sulon kommenttien saattelemana mennessä. Onneksi ääni ei ole kova. Taisi mukana olevat cornarit pitää enemmän ja kovempaa ääntä.

torstai 26. kesäkuuta 2008

Härkälauman herätys!

Niin ainakin siltä kuulosti, kun pennut mennä viilettivät makkaria edestakaisin. Välillä leikittiin varpaillani (siis iskettiin kiinni, kuin pahimpaan viholliseen) ja välillä hypittiin ylitseni hiusteni kimppuun ja sitten taas takaa-ajoleikkiä lattialla. Pennut ovat keksineet reitin sänkyni rakenteisiin ja sitä hyödyntäen keksineet mukavan hippaleikin. Kuulen, että ne juuri ja juuri mahtuvat vielä sinne pienestä raosta ja välillä tuntuu, että jäisivät hieman jumiin, mutta mahtuvat lopulta.

Kaukaisia vieraita on sivuillani käynyt eli Hannalle ja Janille terveisiä sinne Karibiaan.

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Eli uusi tulokas on suklaatäplikäs valkoisella "Hilma"


Saku tutustuu Hilmaan.

Dumbo puree raukan korvaa!! Eipä hätää, toinen ei ole moksiskaan.

Eikös ollutkin mukava heräteostos?!

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Varsinainen heräteostos!!

Juu eli ostin kissan ja vielä laikullisen. En saata itsekään uskoa, mutta näin se vain on. Parhaillaan kisut tutustuvat toisiinsa vaihtelevalla menestyksellä. Siitä lisää myöhemmin.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Ei kyselyjä! Kiitos!!

Siis sain kyselyn puhelimitse kollini käytöstä. Ainoa huono puoli oli, että naaras olisi ollut 75% simsku!!?? Ei kiitos tällaisia kyselyitä! Ihan meni päivä piloille!
Kissaliiton säännöt kieltävät kasvattajiaan antamasta kollejaan astutukseen rekisterikirjattomille kissoille. Kissan omistajalla pitää myös olla kasvattajanimi ja olla SRK:n jäsen!!
Vaikka pennut ovat niin söpösii niin kyllä nekin vaativat paneutumista ja hoitoa. Kaikkia kissoja ei tarvitse suinkaan astuttaa, vaan jo terveyden kannalta paras vaihtoehto on leikkauttaa nuorena.

Kaikki pentueeni ovat tarkoin suunniteltuja enkä halua jotain % sitä sun tätä!!!

Tiedoksi tällaisille kyselijöille niin on aivan turhaa soitella yhdellekään kasvattajalle, koska ette tule saamaan käyttöönne ainuttakaan kollia!

tiistai 17. kesäkuuta 2008

Kissojen erikoispiirteitä?

Lähes jokaisella kissalla on jotain erikoisia omia tapoja tehdä jotain. Tällaisia minä olen huomannut tuntemissani kissoissa:

Vekara syö kaikki sukat, puhtaat ja likaiset. Puskee ja kiertää jalkoja kahdeksikon lailla, häntä viimeisenä. Ääni on kuin joku oksentaisi!! Paperirullat ovat myös intohimo.

Dumbo rakastaa raapimapuun ympyrää osaa, kun se on lattialla. Menee sinne sisälle puoliksi ja alkaa potkia sitä. Leikkii myös muiden kanssa tuollaista potkuleikkiä. Ottaa toisesta etukäpälillä kiinni ja alkaa potkia. Jos lattialla on pahvilaatikko niin Dumbo alkaa puremaan siitä palasia, melkeinpä raivoissaan. Yrittää varmaan "tappaa" laatikkoa.

Sama potkumisvimma on tyttärellään Sandralla. Sandra on myös häntätietoinen ja selvähän se, kun on se niin pitkä.

Sulo "tappaa" ja kuljettaa fleeze-huovat. Esittelee peräpäätään viimeiseksi mm. ruokapöydässä syödessäni! Pyytää käpälällä koskettaen silityksiä.

Kiselle pyytää myös samalla tavalla huomiota käpälällään.

Diivalla onkin eriskummallinen tapa eli hän kuljettaa vaatteita hiekkalaatikkoon!! Niinpä olen löytänyt sieltä poikani vaatteita ihan kalsareista lähtien. Omituista!

Anni pyytää ruokaa maukumalla. Aivan kuin ei olisi ikinä edes nähnyt ruokaa aiemmin.

Saku rakastaa olla sylissä ja yrittää varastaa ihan kaikkea ruokaa mm. kurkkua. Kuljettaa pehmolelua vesikuppiin. Menee kaikkiin tyhjiin laatikoihin mm. muropakettiin.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Maalinkatkussa

Sain vihdoin aikaiseksi maalata eteistä ja huomenna jatkuu urakka. Kyllä kissat tottelee kummasti. Sana silloin tällöin ja ei mitään ongelmia. Muuten täälläkin olisi ollut laikkukissoja! Onneksi nuo nykyaikaiset maalit eivät ole myrkyllisiä.

Mä en ala! Sandralla on taas kiima. Jo kolmas pentujen jälkeen eikä pennut ole vielä edes luovutusiässä.

Diivalla on todella punaiset nisät ja vatsassa on selvä pöyreä kumpu.

Silmät sikkuralla väsäilen kaverille uusia kotisivuja, välillä maalaillen! Eikös näin kuulukin tehdä lomalla. Remontoitavaa riittää ja pitäisi vielä kesäkukkiakin ostaa ulkoistutusten lisäksi. No huomenna jos ehtisi.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Pentuja odotetaan!

Diiva on tiine. Tyttärenikin jo kysyi, että: "onko Diiva tiine, kun on tukevoitunut?" Nyt jo uskallan sanoa, että kyllä on todella vahvasti ja hyvä, että Vekaralle syntyy edes tämä yksi pentue.

Sulon pentueeseen syntyi vielä 6 pentu eilen illalla, joka ikävä kyllä oli kuollut kun huomattiin, että pesässä onkin yksi liikaa. Sitä nyt ei aivan varmasti tiedä mihin on kuollut, mutta on vahva epäily siitä, että pentu olisi jäänyt emon alle. Muuten virheetön ja hyvän painoinen. On se niin väärin, kun tulee myös näitä menetyksiä.

Dumbo on alkanut kiusaamaan Kiselleä ja Annia. Silloin, kun toiset nauttivat olostaan niin Dumbo vaanii ja hyökkäilee kuin tahtoakseen leikkiä, mutta otteet ovat hieman liian rajuja tytöille. Nauruttaa kyllä tuo Kiselle. Matami kiitää tyttärensä apuun ihan pienestäkin äänestä ja katsoo, että ketä pitää "opettaa".

torstai 12. kesäkuuta 2008

Sulosta on tullut iskä!

Synnytys on parhaillaan käynnissä ja 4 pikku Suloa on syntynyt tähän mennessä. Sukupuolista ei ole vielä tietoa.
Viides ja viimeinen pitkän elvytyksen jälkeen eli yön yli, mutta menehtyi lopulta. Kuolinsyynä oli luultavasti keuhkoihin mennyt synnytysneste, jota kaikesta huolimatta ei saatu kaikkea pois. Muut ipanat voivat hyvin emo mukaanlukien.

Ne pojat!

Ovat sitten niin ihania. Saku kisaa iskänsä kanssa niin, että oksat pois. Saas nähdä koska se muuttuu vakavammaksi. Poika on kyllä käytökseltään kuin isänsä.

On se vain aivan taivaallista, kun tällä hetkellä kukaan ei merkkaile.

Diiva näyttäisi hieman pyöristyneen eli olen hyvin toiveekkaana, mutta on vasta n. kolmisen viikkoa astutuksesta. Nisät myös hieman punoittaa.

Vekara on jatkanut intohimoaan sukkiin uudessa kodissaan. En ymmärrä miksi niin tekee, mutta jos vain sukan saa niin puree siitä kunnon palasia. Poikani sukkia meni useita, kun tuon ikäiset jättää niitä lojumaan pitkin huonettaan. Tulevat hyvin toimeen Onnin kanssa.

Anni seuraa Kiselleä ihan joka paikkaan. Aivan kuin hänen identiteettinsä ei ole saanut kehittyä niin nopeasti, kun on saanut olla mamin seurassa. Kiselle vieroittaa edelleen Annia oikein kovilla otteilla.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Anturakuvaa

Iskän profiili
Pojan suklaiset anturat
Yhdessä on niin mukava pötkötellä. Kuvassa näkyy ja aika hyvin anturoita.

Juu niinhän se on, että punasävyssä pointit ovat heikommat, mutta eihän siinä auta mikään jos tuomari on sitä mieltä, että ovat heikot. Toisaalta siellä oli sellainen valo, että luulin itsekin tuttuni punanaamiota cremenaamioksi ja useiden itisten silmät olivat joko keltaiset tai ruskeat. Tuo valo taitaa olla ongelma aika monessa näyttelypaikassa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Juu, että näin!

Niin jos kerran nimi vaihtui niin pitäähän silloin värinkin vaihtua. Eikö?! Eli ilmoitin Sakun värintarkistukseen, kun omasta mielestäni anturat olivat aivan suklaiset. Tuloksena oli: ehdottomasti suklaa, vaikka onkin tumman sävyinen.
Saku oli samalla BIS ja Sulo valmistui CH:ksi. Pointit olivat kuulemma liian vaaleat TP:ksi, mutta muuten kehuja sai loistavana balineesina.

Veeran anturat ovat kuulemma aivan mustat eli neiti pysyy ruskeanaamiona.

Kyllä mahtaa kasvattaja kummastella ja pitääkin laittaa dokumentit mukaan, ettei tule vastaväitteitä.

Seuraavaksi mennään Siilinjärvelle.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Ulkona

Oltiin Dumbon kanssa kävelyllä pihalla ja kylläpäs on herra hyvässä kunnossa. Vartalo on paljon vaaleampi kuin kolliaikana, niin silkkinen ja ihonmyötäinen. Pitäisiköhän viedä näyttelyyn...?!

Maanantaina alkaa kesäloma...Jee.. ja pääsee maalauspuuhiin. Pitäisi maalata talo ulkoa ja sitten rempata hieman. Saisikohan jostain talkooporukan kasaan? Niin ja sitten vielä se kissojen ulkotarha ja sen haluan hyvin nopeasti valmiiksi niin kissatkin pääsevät nauttimaan turvallisesti kesästä.

Suloa kollittaa oikein kunnolla. Yrittää välillä astua Sakua aika rajullakin tavalla.

Tänään tuli Sakun ja Veeran transferit!! Kyllä on nopeaa touhua ja toivottavasti Suomessakin päästään jossain kohtaa tällaiseen palveluun.

tiistai 3. kesäkuuta 2008

Liika on liikaa!!!!

Voi sentään! Näin unta, että tein isossa padassa (n. metrin halkaisialtaan) ruokaa yllätysvieraille. No sinne laitoin spagettia ja kissojen kakkakikkaroita!! Siinä sitä sitten hämmensin ja vieraatkin katsoivat, että: "on tässä jo hieman nälkä".
Onneksi pennut herättivät aamuisella juoksusessiollaan eikä ehditty maistelemaan keitostani.

Syy moiseen uneen on varmaan se, kun illalla juuri puhdistin kaikki hiekkalaatikot ja näin ne kikkareet seurasi uneeni. Pitää varmaan jatkossa putsata keskellä päivää tai aamuisin;-)

Mennään kohta pentujen kanssa ell ja saavat eka rokotteen.

Tultiin jo ja kaikki meni hyvin.

Vekara muutti Onnin kaveriksi Turkuun. Oli hän sitten ihmeissään tilavasta asunnosta. Aivan sydän pakahtuu, kun tiedän kuinka paljon Vekara nauttii, kunhan ensin tottuu uuteen kotiin. Onni oli jo kovin leikkiä aloittamassa. On se Onni niin symppis kissa!!

lauantai 31. toukokuuta 2008

Viimeinen valmis!

Niin siis lapsistani kuopus pääsi tänään peruskoulun kunnialla läpi. Onnea Joonas!

Hieman on ollut kiirettä Turokatin taitossa. Silmät sikkuralla pikkutarkan työn seurauksena, mutta hyvin tuo on edennyt.

Huomenna onkin näyttelyhäkkien pesutalkoon Loimaalla. Pienellä porukalla niitä pestään ja olisi sinne saanut muitakin tulla auttamaan.

Sandran pennut ne kasvaa hyvää vauhtia ja ottavat hyvin kontaktia minuun. Tietysti silloin, kun yritän nukkua, mutta ei se haittaa jos joku hieman maistelee terävillä pikku naskalihampailla. Sandralla on taas kiima!

Diivan niskavammat ovat hyvin parantuneet, eihän niihin edes ehtinyt tulla tulehdusta.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Rekkarit

No niin tulihan ne rekkarit ja transfer hakemukset, jotka itse lähetän sverakiin maksukuitin kanssa. Sakun nimi on sitten Le Roi Solei. Siskonsa on sijoituskodissa osoittanut mielipiteitään sänkyyn pissimällä, mutta katsotaan onkohan se vain protestointia hiekkalaadusta.

Vekara on jo herännyt ja hyvin tuntuu ottavan pallittomuuden ainakin nyt.

Lääkettä Diivalle

Vekara kastroitiin ja Diiva sai samalla lääkettä niskassa olevaan "rakkauden" vammaan. Diiva oli raapinut sitä niin, että lihat vain näkyi. Tein poikani sukasta puvun, joka yllättävä kyllä pysyy päällä. Onneksi Joonas on Mallorcalla leirikoulussa. Niin ei tullut sanomisia, mutta voi tietysti ihmetellä, että missä kaikki sukat ovat.

torstai 22. toukokuuta 2008

Nimetön kissa?!

Just niin eli Saku saikin veljensä paperit mukaansa Suomeen ja oikeat ovat tulossa. Oikeasta nimestä en puhelimitse saanut mitään tolkkua, joten ei auta muu kuin odottaa. En voi muuta, kuin pyörittää päätä ja ihmetellä tuota ruottin menoa!! Vai mahtaako tämä olla yksittäistapaus. Tiedä sitä sitten, mutta vasta sitten voin huokaista helpotuksesta, kun on paperit kourassa molemmista pennuista.

Vekaran pallukat lähtevät maanantaina, jonka jälkeen hän etsii hyvää ja pysyvää uutta kotia. Voi Diiva raukka niska aivan verillä kiihkeän rakkauden jäljiltä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Elämä voittaa!

Uskoakseni pikkuhiljaa. Kylläpä olikin rankka viikonloppu.
Täytyy myöntää, että on liian raskasta olla yöt töissä ja päivät näyttelyssä assarina. Onneksi Turok oli järjestänyt bussikyydin molempina päivinä niin siinä sai sentään hieman levätä. Meinattiin Roosan (Onnin uusi omistaja) kanssa myöhästyä sunnuntain kyydistä, kun töissä meni sen verran enemmän aikaa. Oli todellakin vain viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet ja ottaa kissa boxiin. Kamoja olin jo laittanut autoon ennen töihinlähtöä.
Sunnuntaina näyttelypaikalla jalat sanoi vain sopimuksen irti ja oli pakko hieman hellittää ja istahtaakin. Särki aivan mahdottomasti.

Diivalla alkoi sitten kiima eli tämä on sitten viimeinen kerta Vekaran kanssa ja jos ei tulosta synny niin vaihdan urosta. Vekara on odottanut tätä kuin kuuta nousevaa ja on innoissaan purrut Diivan niskan aivan verille. Auringonhattu-uutetta ja kittivahaa hoidoksi ja jos ei auta niin pitää pyytää antibiootti.

Sandran kiima meni menojaan...onneksi!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Tiineystesti kissoille?

Niin jonkun pitäisi sellainen kehittää. Diivan nisät punoittaa ehkä enemmän, mutta en luota vielä niihin. Ei ole kiimaa tullut eli luottavaisin mielin olen. Jos tästä yhdistelmästä tulee pentuja niin ne ovat varsinaisia käärmekissoja, kun vanhemmat käyttävät häntäänsä täsmälleen samalla tavalla. Aina se kiertyy jalan ympärille ja nikama nikamalta liikuttavat puolelta toiselle. Hyvin on erillaisia hännän käyttäjiä täälläkin, mutta näiden kahden on kerrassaan ihmeellistä.

Kiselle on ehkä hieman laihtunut, kun on tuota tilaa enemmän ja saa rappusia ravata edes takaisin. Nyt hän on jo hyväksynyt Sakun. Aluksi sähisi ja pärisi ja Saku raukka ihmetteli, että: "kuka häijy akka täällä oikein asustaa". Mukavasti Kisellen hännässä on taas pitkät ja tuuheat karvat. Niinkuin oli ennen pentuja.

Sulo se jaksaa ulvoa ja varsinkin öiseen aikaan. Aina ennen töihin lähtöäni Sulo tulee eteeni katsoen niin palavan rakastavasti, että eipä siinä pienet joikut haittaa. Sunnuntaina osallistutaan Pirokin näyttelyyn. Lauantaina tulen vain katsojaksi tai assariksi, kun Turok on järjestänyt kyydin ja työni sallii.

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Onni löysi kodin!

Jättäen suuren tyhjyyden meille, mutta ilostuttaen uutta perhettään. No tulen kuitenkin näkemään näyttelyissä jonkin verran ainakin.

Diiva ei sitten tullut tiineeksi ensimmäisestä kerrasta syynä voi olla pillerit. Nyt onkin sitten vaikea tietää mahdollisten pentujen syntymäajankohtaa, kun pariskunta on ollut siitä lähtien yhdessä. Välillä nisät punoittaa ja välillä ei.

Salen lähdön jälkeen Sulo on aloittanut joikaamisen oikein toden teolla. Jos vaikka hänellä on ikävä Salea. No näin on kuitenkin parempi niin ei tule valtataistelua.

Ihmeellistä kuinka Dumbon halut ovat kaikonneet ja nyt vain leikkiminen on se tärkein asia.

torstai 8. toukokuuta 2008

Anni kiimassa

Angel-Two-Step alias Anni kärsii elämänsä ensimmäistä kiimaa. Kyllä on tyttö hiljainen! Tällaisia kaikkien pitäisi olla. Dumbo lähinnä nuolee toisen naamaa kuin kysyäkseen: "Mikä sulla on?" Toiset pojat ovatkin sitten täysin levottomia. Onneksi Sale lähtee sijoituskotiinsa huomenna.

Voi SunShine alias Saku sinä jokapaikan höylä. Virtaa riittää vaikka muille jakaa. Utelias ja rohkea vauva.

Sandra pienokaisineen viihtyvät todella hyvin paljon suuremmassa makuhuoneessa kuin ennen. Siellä on useita aktiviteetteja eli raapimapuita isoja sekä pieniä. Auringon valo paistaa mukavasti lattiaan aamupäivällä. Kohta pikkuiset hoksaavat kiivetä sänkyyn ja saa taas varoa, ettei vahingossa jää alle. Kiinteää ruokaa löytyy jo löhes joka paikasta, kun poitsu on niin itsepäinen. Potalle molemmat ovat oppineet hyvin, mutta tietysti vahinkojakin vielä sattuu.

tiistai 6. toukokuuta 2008

Aika koominen kuva. Aivan kuin Dumbo purisi omaa kieltään, mutta tässä hän vain nautiskelee auringon paisteesta eikä oikein tiedä miten päin olisi. Kyllä kastraattius on sitten kissalle mukava olotila. Voisi myös ihmiset ottaa opiksi! Dumbo on taas muuttunut leppoisaksi ja leikkiväksi elämästä nauttivaksi oloneuvokseksi. Kisailee poikiensa kanssa kuin olisi saman ikäinen. Ilo silmälle todellakin.

Tällaisen tyttelin kuvan löysin muistikortilta. Sijoituskodissa on saanut kutsumanimekseen Veera.

Yhdessä on niin mukavan turvallista. Tässä niin hiljaisena, mutta ääntä näistä kyllä lähtee ja paljon. Tyttö alkaa kehräämään heti, kun ottaa syliin ja on sitä tehnyt aika pienestä asti.