Taas yksi näyttelyviikonloppu takana ja voisin sanoa, että näin väsynyt en ole ollut sitten pitkään aikaan. Olo on kuin humalaisella, mutta voin kuvitella muillakin olleen hyvin rasittava viikonloppu. Lauantaina kävi kuten olin odottanut eli Saku sai EX 1 ja sunnuntaina kävikin hieman yllätys, kun Saku oli värin paras ja tuomarin paras ja EX 1 vaikka siitäkin oli taistelu.
Raution kommentti Sakun väristä oli maitosuklaan ja talous-suklaan sekoitus. Friskovecin kommentti oli, että ehdottomasti suklaa vaikka onkin tumma. Tuomarioppilaana olleen Edströmin mielestä on ruskeanaamio. Mielenkiintoista saada loppuviikosta tietää asian todellinen laita. Vapaasti saa itse kukin sanoa kommenttinsa väristä.
Mieleeni jäi Friskovecin kommentti neloskategorian kissoista, jossa hän ylisti suomalaisten nykyistä ja tulevaa kasvatuksen tasoa. Vertailunkohteena oli maat, joissa hän on tuomaroinut. Taisin saada hänen aamuisen huonon tuulensa vaihtumaan tarjoamalla aina vain kokista ja kehoittamalla häntä myös juomaan sitä. Kyllähän jokainen on huonolla tuulella jos on väsynyt ja alhainen verenpaine.
Näin pitkäksi näyttely ei saisi venyä, mutta ainahan sitä jotain yllätyksiä voi sattua. Viikonloppuna sain jopa 5 tuntia nukuttua yhteensä. Sunnuntain paluumatkalla olin jo niin väsynyt, että silmät seisoi päässä, mutta eivät menneet kiinni. Onneksi!
Ihania kissoja, joista muutamat olisin hyvinkin mielelläni kaapannut mukaani. Tilava näyttelypaikka, joka samalla tarkoitti paljon kävelyä ja kipeitä jalkoja. Happi loppui iltapäivällä ja piti itsekin taistella pyörtymistä vastaan. Lyhyt matka autoille, joka on aina plussaa.
Huomaa, että on väsynyt, kun ajatus harhailee eikä tekstistä tule niin yhtenäistä.
Diivan pennut ovat vallanneet koko makkarini ja juosta viipeltää hyvinkin varmoin askelin. Otan uudet kuvat heti, kun vain kykenen. Raitapöksypojissa huomaan pienen eron, että erottaa toisistaan, mutta eipä juuri isoa.
