Rokki-pojan 9 elämää?

Niin en oikein tiedä mitä kertoisin eli viime viikon torstaina kaulalle ilmestyi pehmeä patti ja oksuja tuli joka ruokailun jälkeen. Varasin jo ajan lopetukseen, kun epäilin lymfoomaa. Seuraavana päivänä sitten ihmettelin, kun patti oli poissa, mutta oksut vain jatkui ja jollain lailla ruokinta vaikutti syntyvään pehmeään alueeseen kaulalla. Viikonloppu meni sitten suoraan alamäkeen eli mikään ei pysynyt sisällä ei edes vesi. Rokki-poika menetti painoa todella paljon ja päivystyksessä nesteytettiin ja varjoaine kuvattiin. Hyvin ristiriitaisia diagnooseja eri lääkäreiltä ja olivat valmiita lopettamaan, mutta minä en antanut periksi. Koska varjoaineen antamisen jälkeen ruoka pysyi sisällä ja se sulki pois osan diagnooseista. Keskiviikkona kävin vastaanotolla ja lääkäri sanoi, että hoidetaan miten minä haluan eli antibiootti ja nesteytys. Se, että piti olla mukamas 12 tuntia syömättä ennen vastaanottoaikaa olisi ollut lähes kuolemantuomio ja onneksi en sitä noudattanutkaan. Muutenkin aivan kuivunut poika raukka.
Nyt Rokki-poika on paljon parempi ja saa Synolox-antibioottia, antepsin liuosta, osmosal jauhetta, recovery ruokaa veteen sekoitettuna. Eli maanantain jälkeen ei ole oksentanut ja suoli toimii normaalisti. Nyt vain yritän saada painoa nousemaan ja hyvin se on lähtenytkin. Tietysti, kun ei kerran mistään tule samantien ulos.

Mitenköhän monta elämää Rokki-pojalla on jo mennyt? Näiden vastoinkäymisten yhteydessä luulisi, että jos olisi taipumusta johonkin perinnölliseen sairauteen niin olisi kyllä jo puhjennut. Eli siinäkin on syytä taistella hurmaavan punaisen pojan elämästä. Missään nimessä hän ei tule lähtemään mihinkään, kun on koko perheen sydämiin jäänyt lähtemättömästi. Nyt vain toivon, että hoito tehoaa ja ei tule uusia takapakkeja.

Saku on menettänyt poikuutensa erään hemaisevan typykän opastuksessa. Tytteli oli niin halukas ja mukava persoona, että ei tuottanut ongelmaa. Piti jopa pistää treffit poikki, kun astumisia oli sen verran useita ja tiheään.

Sandran pennut ne kasvaa ja molemmat ovat tabbynaamoja. toinen sinitabby- ja toinen suklaatabbynaamio. Ihmettelin vain, kun suklaan nenu värittyi niin aikaisin, mutta ei sitten siitä voimistunut. Yleensä suklaa kehittyy myöhemmin, mutta hyvä näin. Kovin jo juoksevat ja leikkivät ihan kaikella. Onnellisia ipanoita!!

Sulo raukka se joikaa, kun on joutunut olemaan yksin ja tietty on kateellinen Sakun touhuista.

Tuossa taannoin Dumbo kävi Diivan "huoneessa" vierailulla ja sai sellaisen kyydin, että hyvä kun saatiin poika ehjänä pois. Siis Diivan suojeluvaisto on hyvin voimakas! Eilen sitten laitoin Dumbon moikkaamaan Diivan tytärtä ja hui ollakaan kuinka paljon Dumbo pelkäsi!! Sähisi ja suhisi korvat vaakatasossa eikä uskaltanut liikkua. En ole ikinä nähnyt noin pelkäävänä Dumboa. Eihän siinä muu auttanut, kun tuoda pois Dumbo turvallisimmalle alueelle. En usko, että Dumbo hyväksyy ikinä ainuttakaan kilpparinaamiota kaverikseen.