Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
yhtäkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
ja kaipuu suuri ja sanaton.
Rokki-poika kuoli äsken käsiini ja syynä oli tukehtuminen possunlihapalaan. Sain oksetettua pari isoa palaa, mutta nielussa tuntui vielä iso, joka ei sitten ehtinyt tulla pois ja niin vaipui rakas Rokki-poika ikiuneen. Kaiken tämän jälkeen en saata ymmärtää syytä tähän tapaturmaan. Juuri kuin olin saanut nestetasapainon suhteellisen normaaliksi ja painoakin oli tullut 30-40g/ päivä. Lihat oli pöydällä, jonne Rokki-poika ei luulojeni mukaan päässyt, mutta jotenkin vain niitä oli saanut syötyä. Rokki-poikahan oli hyvin perso possun lihaan. Suru on suunnaton....Hyvää matkaa rakas Rokki-poika.
7 kommenttia:
Voi ei! Uskomatonta, kaiken sen jälkeen... koettakaa jaksaa!
Osanottomme.
Osanotto pienen punaisen pojan takia.. Enpä olisi arvannut tuollaisia uutisia saavani lukea, kun klikkasin blogisi auki pitkästä aikaa... :'(
Osanottomme ja jaksamista.
Järkyttävää. Osanottomme suureen suruunne! Elämä on epäreilua. Jaksamista kuitenkin!!!!
Voi että...:( Tuntuu niin pahalta! Voimia toivottavat Suvi, Kerttu ja Lyyli
Voi ei :( Otan osaa.
Lähetä kommentti