Kaikki näyttäisi olevan taas hyvin. Huh...että helpottaa. Noin nuoren elämä on kuitenkin niin hauras.
Tietysti työtä teettää vielä, kun on täysin keinoruokinnassa, mutta nopeasti hän tuosta kasvaa ja oppii itse syömään.
Poikani naureskeli tuossa pari päivää sitten, kun välillä hiustenkuivaajalla poikaa kuivattelin ja välillä sylissä paijailin. No tarvitsee pikkuinen myös hellyyttä, kun ei sitä liiemmin vielä emoltaan saa. Olenkin tuossa yrittänyt herätellä niitä puuttuvia vaistoja ja kyllä siellä on jotain Anninkin sisällä heräämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti